Vahverossa

Asuin useita vuosia kaupungissa. Olosuhteiden pakosta, sanoin..

Kaupungissa asuessani luulin laiskistuneeni. Laiskaksi en vain koskaan ole osannut itseäni mieltää. Suunnilleen puoli vuotta sitten pääsin muuttamaan takaisin lapsuudenkotini maisemiin enkä enää ollut huolissani laiskistumisesta. Vanhan talon remontoinnin, päivätyön ja maisteriopintojen väliin jäikin ehkä huolestuttavan vähän laiskottelua ja vain olemista. Toisaalta maalla asumisessa rakastan juuri sitä, että tekemistä ei tarvitse keksiä. Kaupungissa asuessani en siis vain tiennyt, mitä olisin tehnyt. 

Tänä syksynä olen käynyt sienessä kahdesti. Tänään töiden jälkeen pyöräilin sienimetsään (sienimetsäni on kävelymatkan päässä, mutta ajattelin, että pyöränikin kaipasi raitista ilmaa oltuaan sisätiloissa jo useamman päivän). Ehdin juuri ja juuri rämpimään (kyllä, rämpimään! ..metsässä oli kovin märkää) edellisen sieniretken apajille ennen hämärän tuloa. Saaliiksi sain ehkä puolitoista litraa suppilovahveroita. Ja kivan metsäretken.

Sieniretkipyöräni ja sienikorin sijaisena kangaskassi.

Lempparit kumpparit.