Kis-kissa

Roosan Paljonko siedät sotkua? -postauksen sekä päivän mukavimman uutisen (tassuilee muuten nytkin tv-uutisissa!) vuoksi ajattelin jakaa viime viikonloppuista siivoamistani hauskuuttaneen jutun. Asialla oli tietenkin kissa:

Koska kisulaisemme on ulkoilun suhteen vähintäänkin rajoittunut (kts. seuraava kuva), hänet huomioon ottaen keittiön tasoa laskettiin sopivasti ikkunan kohdalta ja tämä ”hylly” on kissan (ja kasvihuoneen) aluetta. 

Iitu-kissanen vanhempieni verannalla – kaiteiden raoista on turvallista katsella maailmaa

Myös työhuoneen pöytä on sijoitettu niin, että kissalla on aina tilaa makailla pöydällä ja katsella ulos. Ja kuten huomasin lauantaina siivotessani, kuolata ikkunanlaudalle. Jo aiemmin olen huomannut, että useampikin ikkuna on täynnä pieniä nenän jälkiä, mutta pölyjä pyyhkiessä huomasin jotain kummaa myös ikkunanlaudalla. Hetki meni ennen kuin ymmärsin, että tämä pieni pelokas karvapallo hengailee päivät pitkät työpöydän päällä kyttäämässä milloin lintuja milloin rusakoita. Tai näin ainakin oletan. Enhän toki tiedä, minkä perään kisulainen on kuolannut.

Kissankin mielestä makuhermoja kutkuttavat maisemat

”Räyh!” (oikeasti hyvin ajoittunut valokuva tilanteesta ”haukotus”) – rakkaalla lapsella on monta nimeä, ystävämme nimesivät Iitulaisen heti Kiss-kissaksi naamion värityksen vuoksi: vaviskaa pihapiirin linnut lasin takana (ja Gene Simmons)!