Kerran naulakko, aina naulakko

Uudessa tavarassa usein harmittaa ettei niitä ole tehty kestämään. Vanhoissa (siis niinkun oikeasti vanhoissa..) tavaroissa taas lähinnä hämmästyttää se, miten pitkään ne kestävätkään käytössä. Kun kotitaloni hirsiseinät otettiin paljaaksi, ne tuoksuivat tuoreelle männylle. Hirret kuitenkin ovat jo melkein 150 -vuotiaita. Tuvassa käytössä ovat myös isäni isoisän nikkaroimat tuvan pöytä ja tuolit (ja saman sarjan 3-metrinen penkki odottaa entistämistä..). Tuolit tai pöytä eivät nitise eivätkä natise, vain kulmat ovat kauniisti pyöristyneet monen sukupolven käytöstä. 

Viimeisin löytöni mummolani, nykyisin oman kotini <3 , vintiltä on pieni vanha naulakko, josta koukut olivat jo hävinneet. Naulakko kaupaa maalin rapsutusta (lohkeileva maali tosin irtoaa lähes itsestään) ja uudet koukut. Koukut jo hankinkin ”naapurin” kaupasta, ihanasta sisustuskaupasta vanhassa navetassa. 

Uusvanhat koukut mallattuna vanhan naulakon päälle – kunnostusta odotellessa.