David Bowie -paperinukke & pistaasivaahtoa mansikoilla eli 2 päivää Tallinnassa

Tallinna. Vastakohtien, periksiantamattomuuden ja eriskummallisuuksien kaupunki. Entinen, väliaikainen kotikaupunkini ja ikuinen rakkauteni. 

Kuvassa museovieraita nauttimassa lempeästä kesäpäivästä ja auringosta, ei niin lempeän museovierailun jälkeen

Muuttaessani Tallinnaan opiskelemaan syksyllä 2007, en tiennyt kaupungista juuri mitään tai tiesin sen neuvostohistorian, hansa-ajat ja muut, mutten tiennyt mikä Tallinnan varsinainen luonne tai olemus on – kuva yllä on otettu Patarein vankilamuseon (vuonna 1828 rakennetun entisen merilinnoituksen ja kasarmin, 1920 -luvulta lähtien vankilan ja nykyisen kulttuurikompeliksin osan ja museon) takapihalta, piikkilanka-aitojen sisältä, hiekkarannalta, rantabaarista. Istuessani lepotuolilla varpaat kuumassa hiekassa ja kädessä kylmä olut oli oloni epätodellinen – vain hetkeä aiemmin olin katsellut taskulampun valossa kylmän kosteita entisiä sellejä ja säikytellyt (vahingossa toki..) italialaisia turisteja pimeiden ja kaikuvien nurkkien takaa ja nyt, nyt istuin rentoutumassa hiekkarannalla, jonne nuori isä nosti kaksi kesämekkoista pientä tytärtään piikkilanka-aidan portin välistä hakemaan kesäkioskista jäätelöä. En voinut olla ajattelematta, että tätä on Tallinna ja se Viro, joka ei peittele tai häpeile menneisyyttään, se pieni maa ja pieni pääkaupunki, jossa entisten aikojen hirmutekojen äärellä saa nykyajassa nauttia jäätelöä, olutta tai vaikkapa performanssitaidetta. Kulttuuri todella kuuluu kaikille.

Vanhan sellin pitsiverhot

Patarein vankilamuseo on kesällä avoinna joka päivä (tarkemmat tiedot nettisivuilta ylläolevasta linkistä) ja muina vuodenaikoina ryhmille erillisellä varauksella. Opas täytyy siis aina varata, mutta omatoimisestikin voi opastaa itse itseään pienellä kirjasella ja lainaksi saatavalla taskulampulla. Museon sisäänpääsy on pari hassua euroa ja ehdottomasti sen (ja enemmänkin) arvoinen.

Patareilta takaisin keskustan suuntaan lähtiessä, kannattaa valita suunnaksi Baltijaam ja reitikiksi Patarein ja Baltijaamin väliin jäävien Kalamajan vanhojen puutalojen täyttämät pikkukadut. Baltijaamilta pääsee myös kätevästi aseman alikulun kautta palaamaan vanhankaupungin porteille.

(Tässä vaiheessa varoituksen sana – tämä kirjoitus tuskin jää lyhyeksi..)

Jottei teksti aivan lipsahtaisi lähihistorian ja kulttuurin pariin, tarjoan tähän väliin aina herkullisen, jokaiseen vuodenaikaan sopivan Elevantin (lempeän ja keltaisen intiannorsun). Kasvissyöjänä suosittelen kaikkia Elevantin kasvisruokia – intialaiset ruuat valmistetaan tuoreista raaka-aineista ja se mausteiden kirjo! Suosikkini listalta on pehme india juust tihedas spinatikastmes eli saag paneer, jonka seuraksi kannattaa tilata mango tai magus lassi ja vielä raitakastike (leipä ja intialainen riisi kuuluvat aina pääruoka-annoksiin). Kakkossuosikkini (sopivasti kahdelle tai miksei kolmellekin) on kasvisthali, joka sisältää kolmea eri pääruokaa, muutamaa salaattia, erilaisia kastikkeita ja muita lisukkeita riisin ja tuoreen salaatin kera – ja tarjoillaan sekä maku- että näköhermoja kutkuttavalla tavalla yhdeltä suurelta savivadilta. Elevantin annokset ovat suuria enkä suosittele lähtemään alkuruoka + pääruoka + jälkiruoka -linjalle vaan joko valitsemaan sen yhden parhaalta kuulostavan annoksen (yksin reissatessa ja ruokaillessa) tai isommalla poppoolla tilaamaan pöytään erilaisia annoksia ja maistelemaan, jos ei viereisistä pöydistä niin.., viereisiltä lautasilta nyt ainakin! Hinta-laatusuhde (pääruuat kasvisruuissa 8-12 euron kieppeillä) on mitä makoisin ja palvelu ystävällistä. Arkisin tarjolla on myös muutama edullisempi annos lounasaikaan, usein toinen päivän annoksista on kasvis- ja toinen kana- tai liharuoka ja hinta 4-6 euron kieppeillä – päivänerikoista kannattaa siis kysyä. Entinen naapurini pitikin hyvin huolen syömisistäni toisen opiskeluvuoden aikana, eihän yhdelle ihmiselle kannattanut kokkailla omassa keittiössä, kun kulman takana oli tarjolla päevapakkumine.

Kesäisin (sään salliessa) Elevantin sapuskat voi nautiskella terassilla, joko sisäpihalla tai pienen mukulakivikadun varrella

Tuhtia lounasta voisi toki sulatella vaikkapa Patarein takapihalla, mutta kuumana kesäpäivänä täydellä vatsalla voi myös lähteä tutkimusmatkailemaan hyvin ilmastoituun kirjakauppaan. Tallinnassa Viru keskuksen 3. ja 4. kerroksissa sijaitsevasta Rahvaraamat -kirjakaupasta saattaa löytää vaikkapa David Bowien – paperinukkena.

Bowie paperdoll ei tällä kertaa päätynyt ostoskassiin, mutta löysin parikin älppäriä kotiinviemisiksi – kirjakaupassa on siis myös levyosasto, jonka lp -laatikosta tekee lähes joka kerta löytöjä (ja jos ole isic -kortin omaava opiskelija ja matkassa tiistaina, saat vielä opiskelija-alennuksenkin!). 

Ilmastoinnin virkistäminä kiipesimme (ihan hissillä vaan..) Kohvik Komeetin terassille katsomaan auringonlaskua. Komeet sijaitsee aivan Tallinnan ytimessä kauppakeskuksen ylimmässä kerroksessa, mutta on kotoisa, viihtyisä ja kohtuuhintainen. Tällä kertaa auringonlaskun kanssa nautittiin vain hedelmäiset drinkit, mutta voin hyvin lämpimästi suositella kahvilan salaatteja ja kakkuja (ja teevalikoimaa ja lounaskin on kuulemma oikein hyvä..).

Rento illanistuminen jatkui Kohvik Must Puudelissa, rennossa retrokahvilassa vanhassakaupungissa – mitäpä muuta sitä kesälomamatkalla täytyisi tehdäkään kuin rennosti hengailla hyvässä seurassa. Must Puudel on siitä(-kin) mukava paikka, että tarjolla on kaikkea aamiaisesta yöpalaan – jälleen kohtuuhinnalla ja hyvällä maulla. Kahvilassa järjestetään silloin tällöin myös pieniä tapahtumia ja usein perjantaisin ja lauantaisin on tarjolla livemusiikkia (pienellä sisäänpääsymaksulla). Itse ihastuin Must Puudelin sisustukseen, joka on kesällä karannut myös ulko-oven edustalle pienelle mukulakivikadulle ja kahvilan sisäpihalle – aamukahvit tai viini-illallisen voi siis napata joko kadulla kulkevia ihmisiä seuraillen tai rauhassa sisäpihan puolella.

Kohvik Must Puudelin värikäs sisäpiha

Toisena lomamatkapäivänä nappasimme R-kioskilta päiväliput ratikkamatkailua varten – lipun saa ladattua älykortille, jonka panttimaksu on pari euroa ja 24h matkat 3 euroa päälle. Korttia voi käyttää uudelleen tai sen voi palauttaa, jolloin pantin saa tietysti takaisin – lisäpäivän maksaminen kortille onnistuu vaikkapa netin kautta, kätevää! Tallinnassa on melkoisen kattava joukkoliikenne muutenkin, mutta kivojen paikkojen tutkailuun suosittelen raitsikka-ajeluita – omatoimiseen ”hop on, hop off” -tyyliin (suosittelen myös tutustumaan Otso Kantokorven kirjoihin raitiovaunuista ja Neuvosto-Tallinnasta!). 

Helteisen päivän helteinen aamu alkoi raitsikka-ajelulla Kadriorgin puistoon. Matkan varrrella voi tutkailla söpöjä vanhoja puutaloja ja perillä puistossa hieman suurempia, mutta silti aika söpöjä taloja, nimittäin Kadriorgin linnaa ja KUMUa eli taidemuseota sekä nykytaiteenmuseota (ja presidentinlinnakin samaisesta puistosta löytyy). Jos Kadriorgin linnan puutarhaan sattuu eksymään ensi sunnuntaina, on paikalla myös Regina Spektor (jospa palaisinkin töihin vasta 6.8. enkä 5.päivä? Kävisikö sellainen..riemusta kiljuen menisin Reginaa kats.. kuuntelemaan, jos vain suinkin ehtisin!).

Kauniisti entisöity minttuinen vanha puutalo Kadriorgin puiston reunalla ja pala vanhaa kivitalon seinää

Paahteinen päivä sai etelänmatkaajan hakeutumaan seuraavaksi rannalle, onneksi puiston suuret tammet varjostivat matkaa mukavasti. Jos puistossa haluaa tehdä vähän pidemmän kävelylenkin, kannattaa suunnata Viron historianmuseon takapihalle (joka ei siis ole virallinen osa museota, mutta), joka on täynnä vanhoja patsaita (parit Leninit ja Stalinit sun muuta..) ja kävellä museolta Piritan rannalle. Rannan vesi on matala ja uimareitakin oli useita heti aamusta alkaen! Ei ehkä kaikista viihtyisin ranta, mutta kivasti viilentävällä kaupunkiuinnilla voi käydä pikaisestikin. 

Allekirjoittaneen varpaat Itämeressä

Pienen matkan päästä rannalta huristeltiin ratikalla parin pienen mutkan kautta lounaalle kohti Koplia ja Telliskiven alueella sijaitsevaa Kukeke -bistroa. Telliskivellä on paljon nähtävää (uusiodesignia, kirpparia, konsertteja, bileitä, galleriatiloja ja työhuoneita, F-Hoone..) muutenkin, mutta minä halusin nähdä Anni Arron – tai siis hänen ravintolansa Kukeken. Tallinnassa asuessani hankin kotikeittiöni hyllyihin Arron kirjat Sepamaa talu köök I ja II , joiden lähiruokareseptit ja tarinat on kirjoitettu sekä viroksi että englanniksi – ja vaikka kirjat olisi kirjoitettu kiinaksi (kieli, jota en osaa..) olisin lukenut niitä pelkkien kuvien kautta (kurkatkaapa kansien väliin ensi kerran, kun vierailette Virossa ja ihastukaa!). Kun siis kuulin Arron toteutuneesta unelmasta – omasta ravintolasta – oli sinne tietysti päästävä.

Kukeken sisustuksessa on teollista ja mummola -tyyliä yhdistettynä, no, kukkoihin (joita ei valitettavasti näy kuvissa, joudutte siis itse katsastamaan kukot paikan päällä..)

Lounaaksi tilasimme lohipelmeeneitä sekä munakoisopaistosta portobellosienillä. Pelmeniannos oli syöjän mukaan maukas, mutta annos oli melko pieni (taas kerran kohtuuhintaiselta listalta olisi toki voinut hyvin tilailla myös alkuruuan tai lisukkeen). Munakoisopaistos taas oli suurempi ja lisukkeenkin sai valita samaan hintaan – pehmoisen kermaista paistosta tasoitti tuore salaatti punajuurista, kaalista ja muista kasviksista. Jälkkärille jäi melkein tilaa enkä voinut vastustaa listan pistaasivaahtoa ja mansikoita (vaikka ne tarjottiin taikinakorissa, jonka tosin söin vain osin..), suussa sulavaa oli myös kerrostettu jälkiruoka tyrnistä, inkivääristä ja suklaasta. 

Kukekella on myös toinen vaihtuva ruokalista, jolta voi valita kauden raaka-aineista valmistettuja ruokia – tällä hetkellä listalta löytyy erilaisia kanttarelliruokia. Myös päivänjälkkäri on kauden mukainen ja monessa jälkkäriannoksessa näkyikin viinimarjoja. Myös Anni Arro itse oli paikalla, valloittava nainen ja hyvä esimerkki Viron nuorista lahjakkuuksista.

Taidan mennä toistekin (kuvassa pistaasivaahtoa mansikoilla ja mintulla)

Ennen kotiin palaamista piipahdin vielä Eesti Disaini Majassa nappaamassa kotimatkalle luettavaksi tuoreen Tallinnan design -kartan (jonka saa muuten ladattua puhelimeenkin, vink vink). 

Tallinnatallinnatallinnatallinnatallinna….Tallinna!! Kiitos ja anteeksi lukijani, mieleni tekisi vielä kirjoitella vaikka mitä vinkkejä ja paikkoja, mutta yliannostuksen välttämiseksi jätän loput seuraavaan kertaan – paitsi, että vielä on aivan pakko mainita Katuse kino! Viru keskuksen 4. kerroksen katolla (sisäänkäynti Rahvaraamat -kirjakaupan kautta) sijaitseva elokuvaterassi tarjoaa kesän ajan 5 euron leffoja heijastettuna Viru keskuksen seinään ja kivan chillailuympäristön ihan muuten vaankin. Sinne!

Viisi vuotta Tallinnaan muuttamisen jälkeen siis tiedän, että Tallinna vie ikuisiksi ajoiksi ainakin sydämen, mutta myös kielen!