Epämukavuusalueella
En osaa juosta. Kyse ei ole siitä, ettenkö jaksaisi vaan en vain yksinkertaisesti osaa. Jalat menevät solmuun ja kädetkin huitovat ihan minne sattuu. Tunnen myös oloni todella epämukavaksi tilanteissa, joissa pitäisi juosta (tai tanssia, en vaan osaa enkä ymmärrä ja epämukavaakin on).
Pinkit Pegasukset..
Yllytyshulluna kuitenkin aion lähteä mukaan Kympin joukon matkaan ja maanantaina kulutin vapaapäivääni lenkkariostoksilla – aion siis myös opetella juoksemaan. Huh..
Lenkkarikaupassa myyjä aloitti kysymällä, minkä merkkisiä juoksukenkiä olen aiemmin käyttänyt. No tuota.. nehän taisivat olla Asicset (..jotka ostin siis yläasteella eli 15 vuotta sitten – tätä en kyllä myyjälle millään kehdannut mainita köh..). Myyjä käski kyykkäämään, tasapainottelemaan ja varvistamaan, ja vähän hyppimään ja hölkkäilemään, ja ehdotti kirkkaan pinkkejä Niken Pegasuksia.
Lentävä hevonen! Ihanaa! Pegasuksista vaan ei meinannut löytyä kokoa ja sovitin koko kirjon erivärisiä ja -merkkisiä lenkkitossuja, kunnes varastonnurkasta viimein kiikutettiin nuo 38-kokoiset vaaleanpunaiset lentävät hevoset.
Tiistaina oli tulikokeen vuoro. Vihjasin miehelleni, että ehkä voisi mennä lenkille. Ei juoksemaan, mutta hölkkäämään. Julma totuus paljastui heti muutaman ensimmäisen lenkkiaskeleen jälkeen – kävelen reippaammin ja nopeammin kuin hölkkään. Auts. Uunituoreilla ilmatyynyaluksilla hölköttely myös tuntui aluksi varsin kummalliselta – viimeaikoina kun olen lähinnä juossut tai siis hölkkäillyt töistä linja-autolle (noin 2 kilometriä), jos on meinannut tulla kiire, ja linja-autopysäkiltä kotiin (myös noin 2 kilometriä), silloin kun on vaan ollut hirveä kiirus kotiin eikä ole malttanut kävellä!
Tiistainen reilu 6 kilometrin lenkki läheisen järven ympäri sujui ihan sanoisinko, että ookoosti – kävelin vain ihan pieniä pätkiä ja henkikin kulki suhkoht hyvin siitepölyistä huolimatta. Loppulenkistä alkoi vesisade – raikasta ja rentouttavaa (alkulenkistä jäätävä sade olisi saattanut harmittaa..).
Kotona ei iskenyt väsymys vaan sellainen superylienergisyys (onneksi lenkki tehtiin klo 17 nurkilla eikä yöunille meneminen häiriintynyt) – keskiviikkoaamuna reisissä tuntui vähän, ja niissä olemattomissa vatsalihaksissa, tuntui terveeltä.