Eripari, paras pari

Pengoin (lue: järjestelin) eilen laatikoita ja vastaani tuli jos jonkinlaista talon vanhaa kippoa ja kuppia, osaa yksi yksittäinen kappale, joitakin jopa kaksi samaa tai muu parillinen määrä, mutta parittomuus se vasta onkin hirmuisen kiva juttu. 

Alimmaisena kaksi pientä pieni lautasta (sarjat itselleni tuntemattomia), välissä tummanharmaa vanha mummulta peritty lasikulho ja päällä Sarjaton -sarjan kuppikaunokainen

Eriparisuus ja sarjattomuus ovat kivoja mausteita keittiössä tai vaikkapa kukkaruukuissa. Saimme parisen vuotta sitten keittiön mukana aikamoisen kasan valkoista Iittalan Teemaa, jota olin jo aiemmin saanut lahjaksi, ja vaikka en ole ollenkaan sellainen valkoisen ystävä, tulee tuota sarjaa käytettyä keittiössä kaikista eniten – tähän kuitenkin tulee muutos, heti kun saan tuvan vanhan suuren astiakaapin kunnostettua ja vielä laatikoissa olevat eripariset eri vuosikymmenten astiat hyllyille ja helposti saataville!

Eriparisuuden parhaus on kuitenkin vähän hassusti yhteensopivuudessa – se mikä miellyttää omaa silmää, sopii yleensä hyvin yhteen myös toisen itselle kauniin asian (tai astian..) kanssa. Kuvan kukkalautanen on ostettu Kouvolan kirpputorilta vuonna 2002, kolme lautasta sai kahdella eurolla ensimmäiseen opiskelija-asuntoon. Toinen pikkulautanen löytyi pari päivää sitten SPR:n Konttimyymälästä Vantaalta, ja niin neljä kaunista lautasta pääsi uuteen kotiin kukkalautasten seuraksi. Vanhan lasikulhon muotokieli on samankatainen kuin Sarjaton -mukilla ja molemmissa sävyt sopivat yhteen pikkulautasten kanssa. Kivoja erikseen – ihania yhdessä! Mukin hankinnan tosin perustelin itselleni sillä, että ostan sen töihin teemukiksi – kotona kun on mukia vähän liikaakin (muttei yhtään näin söpöä!). Koska muki kuitenkin löysi itselleen keltaisesta tuvasta jo useammankin parin, taitaa se saada jäädä.