Harmistus

Maanantaisellainen. Tai oikeastaan se alkoi jo torstaina, mutta siirtyi syrjään rakkaan ystävän ja kirpparoinnin avustuksella. Perjantaina se kävi taas kylässä ja lauantaina piti välipäivän. Sunnuntaina harmitti vain se ettei lauantainaa leivottua vegaanista ja vehnätöntä suklaakakkua jäänyt maisteltavaksi muruakaan. Suklaakakun katoamisessa kuitenkin ilahdutti se, että kakku teki monet ystävät kovin iloisiksi. Ja tänään oli tarkoitus jakaa tuo täydellinen resepti ja muut lauantain kokkailut teille blogin lukijoille, mutta kun ei. Kun harmittaa.

Ihan pian (kunhan olen ripustanut pyykit kuivumaan) aion mennä nukkumaan. Käpertyä pehmeänlämpöiseen torkkupeittoon ja täkkiin kunhan olen ensin juonut jättikupillisen teetä, jonka paketin kyljessä sanotaan sleep easy ja siinä on kuun kuva. Ja tähtiä.

Yritän ehkä myös napata kissan kainaloon, vaikka kissa ei sellainen kainaloon napattava versio olekaan. Mutta saisi kyllä tänään olla.

Eniten harmittaa.. kaikki! No ei oikeastaan kaikki. Olohuone on hyvä, oikein hyvä, vaikkei siellä olekaan huonekaluja. Siellä on kuitenkin kaakeliuuni, ihana puulattia ja kiva fiilis. Ja siellä on paljon tyhjää tilaa omille ajatuksille ja yksin istumiselle. Tuli vähän parempi mieli.

Olen huomannut, että isoon harmistumiseen tarvitaan vain pienen pieni juttu. Ja jos niitä juttuja on vaikka kaksi pientä niin harmistus on suunnaton. Voisin sanoa, että olen suurimmaksi osaksi kovin positiivinen, sellainen ”ei se pieni mitään, kaikki kyllä järjestyy” -ihminen. Itsekseni ajatellen ja myös muille. Kun vastaan tulee harmittava asia, saatan hämmentyä. Hämmennyksestä aiheutuu epätasapaino.

Koska ihan kaikki ei harmita niin toiseksi eniten harmittaa väärin ymmärretyksi tuleminen. Ja sitten se, että on ajatellut ihan pieleen ja kivasta jutusta tuleekin ihan tyhmä juttu ja *pläts* sangollinen vettä niskaan. Ja sitten harmittaa se, että harmittaa. Ja etenkin se, että antaa sen harmistuksen näkyä.

Pieniä juttuja. Niitä pieniä, mitkä ovat juuri niitä, mitkä eivät tee mitään. Maanantait ovat sitä paitsi kivoja! Pidän työstäni, maanantaisin on kiva palata töihin. Helmikuussa maanantaisinkin laulavat linnut ja kevät on parhaimmillaan. Tiistai on ehkä vähän huonompi, tiistaina selviää viikon tahti. Torstaille toivoisin tällä viikolla mukavampaa päivänaloitusta kuin viime viikolla. Ja ensi maanantaina ne pienet jutut ovat vain niitä pieniä juttuja enkä enää niitä mieti.