Huonon puutarhurin kehno kasvihuone

Olen yrttikokkailija. Pastaan ja pitsaan on kiva saada rousketta ja tuoreutta reilulla määrällä basilikaa tai rucolaa, keitto on vähän tunkkainen ja tylsä ilman lehtipersiljaa tai tuoretta timjamia. Unohtamatta tietenkään tuoretta korianteria (jonka kanssa ensitapaaminen oli jäädä viimeiseksi ja,) joka nykyään on suosikki yrttejäni!

Siltikin kasvihuoneeni näyttää tältä:

Kuvassa mm. kaksi kertaa kuivunut timjami, nuukahtanut pikkubasilika ja rankalla kädellä karsittu korianteri

Ikeasta viime keväänä hyvissä ajoin tupakeittiön käyttöönottoa enteillen hankittu muoviseinäinen yrttikoti on kuitenkin kasvatellut ikkunan alla basilikaa jo remontin keskellä. Kunnes unohdin, että yrttien alkuja täytyy kastella. Usein. Siis pitäisi kastella usein, mutta myös unohdin usein (kuten myös viime kesänä unohdin ensin ajoissa istuttaa ja sitten kitkeä hernemaani, kastelun sentään hoisi luontoäiti..). 

Kuivuneetkin yrtit on ihan nättejä, ja erilaiset saviruukut ne vasta nättejä onkin! 

Kasvihuone on vähän kuin akvaario; kaunis katsella, mutta hankala huoltaa. Ainakin, jos sisäinen viherpeukalo on pahasti kadoksissa.

Kasvihuoneessani yrttien seurana asustaa myös lintu..

..ja kauniiden yrttimerkkien kera kaljumpaakin kasvihuonetta kelpaa katsella. Huomaa myös ihanan turkoosit yrttisakset (siis ihan varmasti oikeasti ovat yrttisakset, eikä yhtään käynyt niin, että neiti Opettajan kanssa porkkanateellä käydessä olisin sakset nähdessäni keksimällä keksinyt niille käyttätarkoitusta kotikeittiössä..)..

Kevään tullen joutunen tiiviisti seurailemaan Perho Kerttusen tekemisiä, jospa se omakin sisäinen vihrepeukaloni saataisiin heräämään koomasta!