Jälkikäteen ajateltuna..

..eli totuus massittomasta marraskuusta, johon Siperian Ella haastoi kanssaihmisiä marraskuun alkupuolella. Hyvä idea ajattelin, huono toteutus ajattelen ehkä nyt.

KAKSITVÅ:n aivan järjettömän ihana LIFE -paita, jota oli mahdotonta vastustaa.. (kuva lainassa KAKSITVÅ:n sivuilta)

Omalta osaltani massiton marraskuu toimi vallan mainiosti 1.-11.11. välisen ajan ja olin kovin tyytyväinen. Kyseisellä aikavälillä sorruin ostamaan vain 3,95 euroa maksaneen aikakauslehden reissutöideni illan piristykseksi – tämäkin ostos osoittautui lopulta hutiostoksi, koska minä mitään lehtiä työreissussa ehtinyt lukea, en edes illalla. Noh.

12.11. saattoi olla viileä päivä, tai muuten vain koin tarvitsevani lämpöä. Puolivälin paikkeilla massiton marraskuu siis kosahti ensimmäiseen esteeseensä, kun menin talvitakin puuttuessa ostamaan itselleni paksun, pehmeän ja ennen kaikkea lämpimän neuletakin, hei vaan hei itsehillintä. Perustelut neuletakin ostamiselle ovat sikäli kyllä pitäneet, että neule on ollut ostopäivän jälkeen päällä päivittäin (aamutakkina, välitakkina syystakin alla, iltatakkina, lämmityksenä toimistolla..). 

Seuraavan sudenkuopan aiheutti kuvassakin näkyvä KAKSITVÅ:n maailman ihanin paita. Itsehillinnän täydellinen pettäminen. ”Lisää ostoskoriin” ja ”Siirry kassalle” (auts!). Tämä ei kaipaa perusteluja (eihän?)..

Koska olin jo päässyt nettishoppailun makuun (mitä en muuten juurikaan enää nykyään harrasta, viime vuotisen hudin jäljiltä..), menin tietysti vilkuilemaan Astu butiikkiin -sivustoa – ja tilasin yhden joululahjan. Koska olisin ostanut ko. joululahjan joka tapauksessa, painoin jälleen ”Lisää ostoskoriin” -nappia ja sen kummempia miettimättä tein hankinnan. Lisättäköön tähän etten juurikaan osta joululahjoja koskaan ikinä. Normaalisti noin 4 kappaletta/joulu, usein vähemmänkin ja yleensä lahjat ovat mallia kirja tai elokuvakäynti tai muu vastaava. Mutta ei tuosta joululahjasta eikä hinnasta sen enempää, ettei ihan paljastu, kun vasta 2.12. on meneillään..

Tilasin myös kulmahuoneeseen tapetin. Tapetti ei ollut halpa hankinta, mutta jo aikoja sitten budjetoitu sellainen. Remppatarvikkeita en tähän laskenut muutenkaan, ja alkukuusta ostin myös mm. maalia. 

Marraskuun puolen välin ja loppukuun välillä porskuttelin menemään aika kivasti ostostelematta – kävin kerran kahvilassa ja kaksi sushilla ja Pariisin Kevään keikalla tuli myös käytyä. Keikkaa en muuten olisi jättänyt väliin, oli haaste mikä tahansa..

Sitten tuli 28.11., jolloin minulle selvisi, että työpaikan tulevan tilaisuuden pukukoodi on smart casual. Jos pitäisi mainita vain kaksi sanaa, jotka eivät kuvaa tyyliäni normaalisti olisivat ne ”smart” ja ”casual”. Lähin kuvaava sana olisi ehkä sekamelska ja tyyli ”en katsonut aamulla peiliin”. Siispä ostoksille. Marraskuun viimeisinä päivinä. Löysin kuin löysinkin kivat, ei niin kovin kalliit, siistit ja harmaat ”porkkanahousut” ja tummansinisen erittäin smart casualin topin (ainakin oletan sen olevan sopivasti molempia, lauantaina se sitten nähdään osuiko sinne päinkään..). Samalla kauppakierroksella tuli ostettua myös sukkia, ihan vaan tavallisia sukkia, koska niitä nyt vain sattui tarvitsemaan. 

Sukkia lukuunottamatta sain marraskuun aikana menemään vaatteisiin hipun verran vajaa 200 euroa, mikä on itse asiassa huomattavasti enemmän kuin normaalisti – esimerkiksi lokakuussa ostin 30 euron farkut ja korjautin viime talvena hankitut talvikengät, syyskuussa ostin kirpparilta kaksi mekkoa ja yhden paidan (yhteensä 9 euroa).  Että hienosti suoriuduttu haasteesta siis. Suorastaan upeasti etten sanoisi. Seuraavaksi suurin yksittäinen ostos oli tapetti ja loput marraskuun aikana käytetyistä rahoista menivätkin ruokaan ja sähkö- ja puhelinlaskuihin sun muihin normaaleihin. Marraskuun aikana ruokaan meni jonkin verran vähemmän kuin normaalisti, mikä osittain johtunee siitä etten itse ollut kotona kuuden päivän aikana lainkaan. Joka tapauksessa kahden hengen ja yhden pienen kissan sapuskoihin ja muuhun normaaliin elämään upposi marraskuun aikana yhteensä aika tarkalleen 350 euroa. En tiedä onko se paljon, itse pidän summaa melko kohtuullisena, turhia tuhlailematta eikä kuitenkaan pihistelemällä. 

Jos haasteeseen osallistuminen ei nyt varsinaisesti onnistunutkaan, niin pisti se ainakin miettimään omia kuluja. Olen edelleen sitä mieltä, että kulutan kohtuullisesti, mutta voisin myös jättää asioita hankkimatta. En ihan kauhean paljoa, mutta jotain kuitenkin. Marraskuussa olisin selvinnyt hyvin ilman uutta neuletta tai ihanaa paitaa, samoin joulukuussa tai ihan missä tahansa muussakin kuussa. Ajatukseni on kuitenkin ehkä vähän sama tätä testiä kuin vaikkapa Älä osta mitään -päivää kohtaan – kun vuodessa viettää useita älä osta mitään -päiviä ihan omasta tottumuksesta, ei ehkä juuri sinä yhtenä tiettynä päivänä ole oleellista osallistua asiaan haasteen kautta. Omaa rahankäyttöäni voisi ehkä paremmin hillitä pienistä turhuuksista tinkimällä, en tarvitse kuppikakkua matkaevääksi kotimatkalle tai sushilounasta vapaapäivänä, kivan teekupinkin voi jättää kauppaan ja se teekaappikin on teetä pullollaan. Koska mitään suurempaa harvemmin hankin (remonttijuttuja ei nyt lasketa tähän!), oletan suurimman osan kuluistani tulevan juuri pienistä jutuista. Jospa siis jatkan joulukuuta tarkkailemalla niitä pikkujuttuja – kuitenkaan turhia nipottamatta!