Jenny was here

Ystäviä näkee nykyään liian harvoin – työt, opinnot, vauvat, kissat, koirat, työt.. mutta viime viikon perjantaina Jenny kävi täällä.

Rakas ystävä <3 (..ja kakkua!) 

Viime viikon perjantai alkoi mitä parhaiten, aamuinen ratsastusretki herra hevosen kanssa, Järvenpään blueskatu ja livemusaa kera jäätelön (3 kaverin jäätelön muuten..jossain taidettiin kertoa Itä-Helsingin Ben&Jerrystä).

Junaa odotellessa maistui vadelma-valkosuklaa Niemisen & Litmasen säestyksellä

Junantuoma ystävä piti tietysti viedä turistikierrokselle – alunperin suunnitelmissa oli tavata Helsingissä, mutta silloinhan lähialueen helmet olisivat jääneet näyttämättä! Pidän kotiseudustani ja kummasti viime viikkoisella kiertoajelulla aloin pitämään siitä vielä enemmän – on hassua ajatella, miten erilaiselta itselle niin hyvin ennestään tutut maisemat vierailijasta näyttävätkään.

Kumisaappaista taideprojektia Järvenpäässä – kierrätys kunniaan!

Sushilounaan jälkeen ensimmäinen vierailupaikka oli vanha tuttu Kinuskilla (siis tuttu minulle, uusi ystävälle) ja Kellokosken vanha ruukki. Esittelin jopa Kellokosken komean puukirkon – hirveän kiinnostava rakennushistoriallisesti ja sisältä toki hyviä muistoja erään toisen ystävän häistä.

Ruukilta ajeltiin vanhojen taitelijakotien ja muutaman kivan sisustusliikkeen kautta keltaiselle tuvalle saunomaan. Ja pitihän sitä iltapalaakin kokkailla – tietysti ajankohtaan sopivaa tomaattiherkkua!

Tomaattikeitto ja skonssi -illallinen kolmelle (niin hyvää seuraa ja niin hyvää ruokaa!!)

Ystävän kanssa turistiin kaikenlaista. Selattiin sisustuskirjaa ja virkkausohjeita, puhuttiin tyttöjenjuttuja (pojista tietysti!) ja päivitettiin kuulumisia, joita ei sähköisesti kirjoitettaisi – edellisestä tapaamisesta kun oli jo melkein vuosi. Minä innostin kotoiluun, vastavalmistunut ystävä jätti uuden kipinän gradun kirjoittamiseen. Perjantai ja lauantai, vain puolitoista päivää, olivat miniloma, hermolepo, jotain samaa mihin tottui Tallinnassa opiskellessa, mutta kuitenkin ihan jotain muuta. Ja jälleen muistutus siitä, miten oikeat ystävät pysyvät vuodesta toiseen, eivätkä unohdu vaikkei jatkuvasti näkisikään.

Ihanaa kun olit, tule pian uudestaan! <3

P.s. lauantaina aamupäivästä piti vielä vilkaista vähän leivonta-aiheista puotia ja lentäviä lapasia – ja sitten juna jo veikin..