Joulun ihme

..hyppäsi hetki sitten minua vastaan muutamasta paperikassista, joiden olemassa oloa en edes muistanut. Kaksi muutto viimeisen vuoden aikana on saanut minut piilottelemaan (lue: varastoimaan järkevästi) tavaroita mitä kummallisempiin paikkoihin.

Koska mieheni viime joulun alla kaipasi kotiimme olkipukkeja (ja minä tyrmäsin ehdotuksen aivan 100-0, koska _minä en ole jouluihminen_ piste.), aloin ihan vaan kivana vaimona tänä vuonna penkomaan lapsuuteni olkipukkeja (joita siis on säilytetty tässä samaisessa keltaisessa tuvassa, jossa nyt asun) laatikoiden kätköistä. Löysin kuin löysinkin kaksi olkipukkia, mutta myös kaksi pientä paperikassia, joissa oli, kappas, joulukoristeita. Täytyy kyllä sen verran puolustautua, että ainakin 4 näistä koristeista olin saanut lahjaksi viime vuonna ja ne ovat kahden ystäväni tekemiä. 

Kummallista kyllä, nykyään yksi jouluperinteeni on käydä yhden ystäväni kanssa Stockmannilla hypistelemässä joulukoristeita. Ei siis niitä vihreitä ja punaisia ja kultaisia cokis-joulun koristeita vaan lasisia ja hillittyjä ja lumisia. Niitä olinkin viime vuonna hankkinut parisen, mutta olivat jääneet suojapapereihin – eihän meillä viime vuonna ollut kuustakaan, ei olisi mahtunutkaan siihen komeron kokoiseen väliaikaisasuntoon. 

Ja kun vielä viime viikon Tallinnan reissulla törmäsin paperisiin ihaniin eläinpalloihin, olin myyty. Ja niin olivat pallotkin myytyinä minulle hyvin pian.

Tällaisen keon joulukoristeita siis tämä joulun vihaaja Grinch löysi tänään paperipussien kätköistä:

Niin, ja tänä vuonna meille tulee joulukuusi, sillä siitä perinteestä minä pidän – kokonaisen puun saa kerrankin tuoda kotiin sisälle ilman kummeksuntaa! Keskelle tuvan lattiaa, niinkuin silloin kun olin pieni ja joulu juhlittiin mummuni kanssa samaisessa tuvassa.