Lauantain luovutus
Siinä hän nyt lepää. Äidin äitini Raketti-Anttilasta todennäköisesti 70-80 lukujen taitteessa hankkima sähkövatkain. Oranssilla katkaisimella piristetty valkoinen pikkuvatkain ei tänään enää pyöräyttänyt vispilöitään, kun yritin päivällä muussata perunoita. Voih. Vielä tässä vaiheessa olen täysin kykenemätön ajattelemaankaan uutta vatkainta, siis UUTTA uutta vatkainta – sellaista, jolla ei ole pitkää keittiöhistoriaa taidokkaan ruuanlaittajan käsissä, tai sellaista jonka muovinen pinta on aivan liian kiiltävä.
Koska kokkailut kokivat tänään suuren kolauksen, päädyin jatkamaan pari päivää sitten aloittamaani virkkuutyötä.
Epäkokeneena virkkaajana päädyin kuitenkin myös purkamaan melkoisen matkan virkkaustani, koska epähuomiossa joskus valmis kaulaliina kapeni valtavasti. Päädyin siis luovuttamaan virkkaamisen suhteen tältä illalta ja ilmeisesti viettämään iltani sohvalla istuen ja kuunnellen SaiPan peliä. Onneksi eilisellä kirppiskierroksella löysin maailman ihanimman mintunvihreän vekkihameen, siitä ehkä lisää myöhemmin.