Metsämökin keltainen ovi

Koska en ole (vielä) antanut itselleni lupaa hankkia tuvan pihamaalle ihanaista pehmeää ja lämpöistä karvaturpaa (lue: hevosta), käyn silloin tällöin naapurikylällä heppailemassa entisellä metsätyöhevosella. Tämä mustavalkoinen hurmuri on vakaa kuin kallio ja saa tämän aamun metsäretken perusteella täydet pisteet myös suunnistustaidoista.

Kuvan keltaoviselta mökiltä lähti polku metsään. Polku loppui, ratsastaja oli hukassa, mutta heposaurus nuuhki vuoroin turpa maassa vuoroin ilmassa ja vei, jos ei suoraan, niin ainakin perille kotitallille.

Keltainen ovi keskellä metsää harmaantuneessa vanhassa mökissä oli kuin toisesta todellisuudesta – vangitsi katseen ja mielen ja laittoi mielikuvituksen laukkaamaan.