Naisen logiikka (ja näppärät sormet)

Harvemmin sorrun tähän sukupuolten erotteluun ja kärjistämiseen, mutta tänään tilanne selvästi vaati naisen logiikkaa kuin myös hieman pienempiä ja näppäriä sormia. Ennen listojen asentamista salin ikkunoiden reunat piti teippailla tuulensuojapaperiin niin ettei ikkunoiden sivuista vedä. 

Listojen ”kartoitus” ja nimeäminen onkin sitten ihan sitä itseään naisen logiikkaa – valkoista ikkunoiden ympärille, kulmalistat repsottaviin seinälevyn reunoihin

Melkoisen rasittavaa hommaa. Tuulensuojapapereiden (varmaan jälleen kerran se täysin virallinen termi tuolle paperille, jota ekovillan ja huokolevyn välissä seinissä on..) teippaamiseen tarkoitettu teippi kun on sorttia super-extra-sticky & tricky ja nimeltään Sitko, ymmärtää tyhmempikin sen, että teippi tarttuu ja sen jälkeen teippi pysyy. Suurille virhearvioille teippauskohdan kanssa ei siis ole varaa. 

Olen tarkka. Olen kärsivällinen ja rauhallinen. Tykkään askartelusta. Talon ja naapurin miehillä on aika paljon suuremmat kädet ja vähän vähemmän kärsivällisyyttäkin. Minä teippaan, koska se sujuu minulta parhaiten. Meillä remonttihommat eivät onneksi rajoitu sukupuolen mukaan ja muutenkin olen aina ollut tyytyväinen siihen, että minut on kasvatettu ihan luontevasti ajamaan traktoria ja käyttämään vasaraa. Isin tyttönä olen viimeisen viikon aikana ollut huvittunut, kun muutamaan otteeseen (remonttiin liittyen) isäni on aloittanut lauseen ”..mutta eihän sun..” ja ”..niin mutta eikö se (mies) voisi..” ja sitten jatkanut ”Tai no niin, kyllähän sinä nämä saat laitettua/osaat itsekin”. Samoin tänään ”Saatkohan sä nyt varmasti ne teipattua…? No tietysti saat!”. Se pakollinen epäilevä kysymys ja samalla sekunnin sadasosalla vastaus  itsestäänselvyyteen – johon ihan isä itse minut on opettanut. Tainneet tämän talon aiemmat emännät opettaa isälleni. 

Lilyssäkin on käyty tätä ikuisuustaistelua. Mieleeni tuli myös tiian_ aiempi teksti naisista rakennustyömaalla. Sitten hymyilytti – minä asun rakennustyömaalla, työmaa on minun työmaani yhtä paljon kuin miehenikin. Saan vapaasti remontoida niin paljon kuin haluan, ja mitä haluan tai pyytää apua niihin asioihin, joita en ehkä osaa tai joihin voimani eivät riitä – vaikuttamatta kuitenkaan heikolta ja tietämättömältä tytönhupakolta. ”Remonttimiesten” (turhaa) kitinää ei tarvitse kuunnella, sen kun vaan tekee – tekee hyvin ja oikein ja asenne kohdillaan.

Naisen logiikalla (tai jos mieheltä kysytään niin sillä aivan jollain omalla logiikallani, joka on varsin epälooginen) merkkasin ja nimesin myös maalatut listat. Huomenna työpäivän aikana isäni ja appiukkoni asentavat saliin listat. Koska ihan hitusen epäilen, en miesten vaan eläkeläisten, kykyä erottaa aivan aavistuksen vaaleanharmaa ja valkoinen väri toisistaan, kirjoittelin listojen viereen listojen värit ja tiedot, mihin kohtiin kunkin väriset listat tulee asentaa. Selkeää eikö?

                   Vaaleanharmaata peitelistaa ovien ympärille ja jalkalistoiksi

 

***************************

Talon nurkalle hiipi tänään illalla sumu järveltä. Sumupilvi pellolla oli kuin savua ja järvellä vastaranta peittyi samaan hattaraan. Sitten pihapuiden oksien välistä nousi suuri oranssi kuu. Kuu, joka loisti sumuverhon takaa niin kirkkaana etten halunnut laittaa huoneeseen valoja ja parin tunnin ajan tuijotin ikkunasta taivaalle parin minuutin välein. Melkein kuuta ulvoen.