Ei pelkkä herne vaan kokonainen palko

Luin eilen illalla Helsingin Sanomien verkkolehdestä, että kauppojen kalatiskeille saattaa pian tulla myyntiin lihaluujauholla ruokittua kalaa. Uutisen lukemisen jälkeen olo tuntui (ja tuntuu edelleen) epämiellyttävältä ja etenkin kovin ruokatiedostamattomalta. 

20130323_123048_resized_1.jpg

Herkullista eteläafrikkalaista siimalla pyydettyä kalaa, joka ei ole kasvanut lihaluujauhoa mutustellen

Kun parisen vuotta sitten noin kymmenen vuoden tauon jälkeen aloin jälleen syömään kalaa, ymmärsin kyllä edelleen kalatalouden kyseenalaisuuden sekä ylikalastuksen ongelmat, mutta päätin silti olla itsekäs ja helpottaa elämääni (vehnäallergisen kasvissyöjän ruokkiminen kodin ulkopuolella on kovin haasteellista). Kasvatetun ja ylikalastetun kalan syömisen epäeettisyyden olin päättänyt tasapainottaa ostamalla kotiin vain ”järkevää” kalaa ja muualla syöväni kalaa vain, jos sopivaa kasvisvaihtoehtoa ei ollut tai tiesin kalan alkuperän. Minulla ei kuitenkaan ollut aavistustakaan siitä, että syömäni kala olisi saattanut syödä lihaluujauhoa. 

Lihaluujauho. Verijauho. Kala. 

Yksi syy kasvisruokavalion valitsemiselle monen monta vuotta sitten oli niin lihan epäeettisyys kuin epämiellyttävyys – kinkkuvoileivästä jäi jänne kurkkuun ja kanankoivella oli ollut huono elämä. Kalan pois jättämiseen vaikuttivat aikoinaan vain eettiset ja ekologiset syyt, kalan mausta olin pitänyt aina ja pidän edelleen. Eilen mielleyhtymään kalasta tuli kuitenkin mukaan myös tuo epämiellyttävyys ja entistä selvemmin tiedostin myös epäeettisyyden ja epäekologisuuden. 

Huoli luonnon tilasta kasvoi. En ymmärrä, enkä halua ymmärtää syitä, joilla perustellaan tuotantoeläimen ruokkimista toisesta eläimestä valmistetulla jauholla. Haluaisin ehkä kysyä, miksi? Vastauksen kuitenkin tiedän kysymättäkin – vastaus on tuottavuus, raha. Ahdistava ajatus, eikö totta?

Aion vähentää kalan syömistä entisestään. En vetanyt uutisen tietojen vuoksi hernettä nenääni, vaan kokonaisen palon ja sellainen tuntuu olevan myös poikittain kurkussani. Koska ”järkevä” kala kuitenkin on terveellistä ja herkullista en haluaisi lopettaa kalan syömistä kokonaan – taitaa siis olla aika heittää katiska tai verkot Tupa – Keittiön takapihan vesille!

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Huomenna tehdään simaa!

Siman tekoa varten on tänään hankittu 10 litran ämpäri ja pesty puolentoista litran limpparipulloja:

20130422165041479.jpg

Edellisestä siman sekoittelusta keltaisessa tuvassa onkin jo aikaa ja itse olen viimeksi kymmenisen vuotta sitten simaa pullotellut – aina kun on ollut liian pieni jääkaappi tai muuta vastaavaa (seli seli..), mutta huomenna teen simaa. Aineksetkin ovat jo valmiina!

Perinteinen sima 

4 l vettä

250 g fariinisokeria

250 g taloussokeria

1-3 sitruunan mehu (+ sitruunaviipaleita maun mukaan)

1/5 tl tuorehiivaa

(sokeria, rusinoita ja tietysti reilun kokoinen ämpäri, suppilo, siivilä, tyhjiä kierrekorkillisia pulloja)

20130422165257964.jpg

Ohje: kiehauta 2 litraa vettä ja saada sokerien päälle ämpäriin. Lisää loput 2 litraa sekä sitruunanmehu, anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Liutota hiiva pieneen määrään vettä ja lisää ämpäriin. 

Viipaloi simaseoksen päälle sitruunaa (muista pestä kuorelliset sitruunat hyvin ennen viipaloimista!). Sulje ämpäri kunnollisella kannella ja anna tekeytyä huoneenlämmössä noin 1 vuorokausi.

Siivilöi sima pulloihin ja lisää jokaiseen pulloon 1 tl sokeria ja muutama rusina. Älä sulje pulloja ylitiukasti, sillä paine pulloissa kasvaa.

Viileässä sima käy noin viikon, huoneenlämmössä kolmisen päivää. Valmiin siman tunnistaa pintaan nousseista rusinoista.

Jos aivan perinteinen sima ei tänä vuonna houkuttele, voi siman joukkoon lisätä vaikkapa inkivääriä. Ohje on muuten sama, mutta ämpäriin viipaloidaan inkivääriä (noin 3-4 cm palasta tuoretta kuorittua inkivääriä).

Itse ajattelin huomenna testata Chocochilin hieman erilaista ohjetta inkiväärisimalle: http://chocochili.net/2012/04/inkivaarisima/

Muikeita simansekoitteluhetkiä kaikille!

 

Koti Ruoka ja juoma