Mustaa kultaa

..eli mustikkasoppa!

20130306214211738.jpg

Mustikat sopassa!

Syystä, että appiukko on kova poika juoksentelemaan metsissä, on meillä pakastimessa noin 30 litraa eteläkarjalaisia mustikoita. Ja koska niistä tietysti täytyy jotakin tehdä (muutakin kuin suklaakakun täytettä..), ajattelin keitellä iltapalaksi soppaa.

Iltapala valmistui klo 22:48.

Iltapala valmistettiin äidin raparperikeiton ohjeella (ilman raparpereja siis, vaikka niitäkin pakastimesta löytyisi kyllä!).

Tarvitset:

noin 1 litran pakastemustikoita (tai muita marjoja)

2 litraa vettä

noin 2 dl vettä + n. 8 rkl perunajauhoja

Ohje (kuten äiti on sen kirjoittanut): keitetään vesi ja marjat (tai siis ne raparperin palat) ”mössöksi”. Vesi + perunajauhot sekoitetaan ohueksi (on kankeaa – varo!). ”Lirutellaan” vesi-perunajauho seos ohuena nauhana vispilällä koko ajan sekoittaen. EI saa keittää (”yksi kupla vain..”).

(Maistele keittämisvaiheessa kaipaako soppa sokeria, itse lisäsin soppaan noin 4 rkl sokeria)

Ja minä lisään ohjeeseen: jos et halua sattumia soppaasi, voit siivilöidä ”mössön” ennen vesi-perunajauhoseoksen lisäämistä. Ylimääräiseksi jääneen mustikkamössön voit sekoittaa vaikkapa seuraavana aamuna kaurapuuroon tai smoothieen. Myöskään mustikkapannareiden tai tuon jo aiemmin mainitun suklaakakun leipominen eivät ole ollenkaan hullumpia ideoita!

Äitini ohjeessa luki vielä paperin reunassa ”saa soittaa!”. Itse en suinkaan aio lisätä tänne puhelinnumeroani, mutta: ”saa kirjoittaa!”.

20130306223829413.jpg

Vielä lämmin mustikkasoppa on oiva iltapala..mmmmm!

 

 

 

 

Koti Ruoka ja juoma

Pumpulia (..vai paperia?)

Kevättalvi on suorastaan merkillistä aikaa. On runsain määrin syntymäpäiviä, kihlapäivä ja hääpäiväkin vielä. Tänään siis 2. sellainen. Pumpulia vai paperia, sitä en muista.

563306_10151557787861155_895197163_n.jpg

05/03/2011 -15°C 

Ensimmäisen hääpäivän unohdin (kihlapäivistä nyt puhumattakaan!). Tämän toisen muistin, sitten unohdin ja sitten illalla muistin edes ostaa Pandan suklaasydämiä kotiin. 

Ainahan sitä suklaata natustaa mielellään ja muistelee elämän ihanimpia hetkiä, mutta vuosipäiväjuhlintaa en ole oikein koskaan omaksunut – enkä aiokaan. Koska kuitenkin unohdan. Ja tavaksi muuttuneen juhlistamisen unohtaminen olisikin kamalaa. Nyt on vain ihanaa, jos sattuu muistamaan ja muistaa vielä yhdessä rouskutella suklaatakin samalla kun muistelee.

216248_10150225046386155_1865079_n.jpg

Yön tunteina (varmaankin jo 06/03 puolella jossei nyt kello aivan 06:03 vielä ollut..) meno oli huima!

P.S. Sitä päivää, kun tapasimme en ole unohtanut vielä kertaakaan! <3

Puheenaiheet Ajattelin tänään