Olen moniongelmainen, ruuan suhteen siis, myönnetään. Olen kalaa syövä kasvissyöjä (lakto-ovo-pesco-vegetaristeiksiko meitä kutsutaan?), joka on pahasti allerginen vehnälle (diagnoosin mukaan allergian aste on 5/6). Haasteellista, jos minulle itsellenikin, myös monelle ruoka-alan ammattilaiselle. Normaalisti olen asian kanssa nöyrää tyttöä, pahoitellen kasaan lautaselle salaattia ja perunaa ja otan vähän sitä jotain kasvisruokaa, jossa kuitenkin on vähän vehnää (koska ”no enhän minä siihen kuole tai mitään”). Tänään kuitenkin takaraivostani nousi kiukku. Sellainen ”mitä ihmettä?” -hämmennyksen jälkeinen ”ette voi olla tosissanne?!” -kiukku. 

..saatan siis joutua viettämään koko loppu (työ-)elämäni syöden lounaaksi suklaata! (kuva täältä)

Kiukkutilanne johtui työpaikkani lounasruokalan antimista (eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta). Tarkasti läpi lukemani ruokalistan mukaan kasvisruoka olisi gluteenitonta (mikä ei muuten takaa vehnättömyyttä, mutta ei nyt aleta ihan pilkun*piiiiiiiiip*…), lappasin lautaselle salaatit, perunat ja muut sörsselit ja pyysin kasvispyöryköitä. ”Näissä kasvispyöryköissä on muuten sitten vehnää”. Anteeksi? ..mutta tässä listassahan sanotaan, että gluteeniton…? ”Niin, mutta siinä paketissa sanotaan, että niissä on vehnää”. 

Sisäinen paniikki. Takana jumittava ruokajono, vatsassa kurniva nälkä ja edessä pitkä työpäivä. Gulp. 

”Otatko sä nää silti?” 

Otanko? Otanko, otanko….otanko?!!? Takaraivossa etukäteinen syyllisyys – ruokaa ei saa heittää hukkaan! ..onkohan niissä paljon sitä vehnää?

”No en mä tiedä. Noissa jauhelihapihveissä ei ole vehnää”

(Kehtaanko sanoa, enkö kehtaa kehtaanko, onpa noloa….) katse alas päin vastaan, niin mutta kun olen kasvissyöjä… otan pyörykkälautasen ja sitä tyhmänä tuijottaen kävelen pöytään, jossa työkaveri kysyy epäuskoisena ”Oikeesti? Toihan on vaarallista!” ..no niinhän se on.  Ja myös varsin epämiellyttävää ja nöyryyttävää. En ihan vielä ole päässyt selvyyteen siitä, miksi tällainen tilanne on nöyryyttävä, mutta sitä se joka tapauksessa on. Usein löydänkin itseni nieleskelemässä ensin lausetta ”eihän se pieni määrä kai mitään haittaa.. ei se mitään..” ja sen jälkeen paria nappia antihistamiinia. 

Ainakin seuraavien (itse) päättelemieni syiden mukaan en saisi valittaa:

– Olen kasvissyöjä omasta vapaasta tahdostani ja voisin terveydellisten syiden vuoksi aivan hyvin syödä lihaa, en siis saa vedota kasvissyöntiin, koska se on tavallaan ”päähänpistovalinta”

– Vehnäallergia on aikuisilla melko harvinainen, yleensä se todetaan alle kouluikäisillä lapsilla. Jos siis olen lähes koko aikuisikänikin vehnää syönyt, ei pienen määrän pitäisi olla haitaksi nytkään

Paitsi että:

– Olen ollut kasvissyöjä yli puolet elämästäni, noin 16 vuotta. Kalaa aloin syömään, kun vehnäallergiani todettiin. Ihan vain helpottaakseni sekä omaa että muiden elämää ruuanlaiton ja syömisen suhteen. Kala-kasvisruokavalio tuntuu sopivan minulle hyvin.

– Ennen kuin vehnäallergia todettiin, voin huonosti. Olin usein sairaana ja sain kummallisia allergiakohtauksia. Kun jätin vehnän pois ja elimistöni normalisoitui, atooppisen ihon oireet katosivat lähes kokonaan, laihduin 8 kiloa enkä ole sen jälkeen noin 3 vuoden aikana ollut flunssassakaan kuin ehkä kaksi kertaa.

Perusteluni kasvissyönnille ovat mielestäni terveet ja järkevät. Vehnä tekee minusta sairaan. Miksi siis silti tuntuu, että minun pitäisi pyytää anteeksi, jos maksamassani ruuassa on aineksia, joita en voi syödä? 

En halua olla vaivaksi. 

Nyt istun kotona ja vehnäiset kasvispyörykät kutittavat ihoani. Olisi pitänyt sanoa etten ota ruokaa, joka ei minulle sovi.

Unohdan joskus itsekin ostaa itselleni kaupasta ruokaa. Kotona sitten ihmettelen, mitä söisin, kun jääkaapissa on pastaa ja kuivakaapissa vain kissanruokaa. Muutaman vuoden päällä ollut tilanne on itsellenikin vielä vähän uusi. Ymmärrän olevani hankala tapaus. Onneksi osaan itse tehdä ruokaa, tykkään kokata ja testailla uusia reseptejä. Vaikka suuri osa ruokavaliostani meni vehnättömyyden myötä uusiksi, ei tilanne ole toivoton – melkeinpä mitä tahansa ruokaa saa kokkailtua vehnättömänä, jos nyt ei sentään seitania (ainakaan tietääkseni). Siksi onkin usein vaikea ymmärtää, miksi erikoisruokien valmistaminen on niin vaikeaa.

***********************

Tässä blogissa kokkailen pääosin gluteenittomia (ja samalla myös vehnättömiä) jauhoja käyttäen, ja jos jokin ohje on vehnäjauhollinen, olen maininnut ohjeessa myös gluteenittoman tavan. Ruuat ovat usein myös täysin kasvisruokia ja ajoittain olen merkkaillut resepteihin myös vegaanisen tavan valmistaa sama ruoka. Kun niitä vegaanejakin on ja maitoallergisia, ja heilläkin on oikeus syödä maistuvaa ruokaa. Kalaruokia tai -ohjeita en kenellekään tyrkytä, mutta 10 vuoden tauon jälkeen en enää kalasta luopuisi! Kukin siis valitkoon ruokavalion, joka itselle sopii ja etenkin maistuu!