Remonttiapina, tai siis öh tietenkin -kissanainen!
Remontointi on:
Konttaamista
Tikkailla taiteilua
Tavaroiden siirtelyä (edestakaisin kymmeneen kertaan ainakin, aina ne ovat tiellä)
Siivoamista
Järjestelyä
Luuttuamista
Imuroimista
Pölyjen pyyhkimistä
Kiipeilyä
(..ja vielä paljon muuta!)
Ja ehkä silloin tällöin vähän uuden rakentamista ja vanhan korjaamista. Mutta sitä ennen täytyy siirrellä tavaroita, taiteilla tikkailla, kontata, siivota, imuroida ja luututa, pyyhkiä pölyjä, järjestellä työkalut tarpeen mukaan ja niin, kiipeillä..
Tänään tunsin itseni remonttiapinaksi (..tai siis -kissanaiseksi tietysti!) purkaessani noin 3 m2 kokoisesta ja melkein 3 metriä korkeasta väliaikaiskomerosta hillitöntä banaanilaatikkovuorta. Vain siirtääkseni laatikkovuoresta puolet tuvan toiseen nurkkaan ja puolet leivinuunin päälle.
Sulavasti siirryin mustassa kissapuvussani (lue: ulkoilukerrastossa) keittiöjakkaralta uunin reunalle sohvan käsinojan kautta banaanilaatikoiden kanssa. Tietysti päässäni otsalamppu. Muistanko kuulleeni, että vanhan remontoiminen ja entisöinti olisi nyt jotenkin tredikästä…(?)
En siirrellyt tavaroita ihan huvikseni vaan pois tieltä. Väliaikaiskomeron kohdalle tul(l)ee oviaukko tuvan ja salin välille. Ihan uusi juttu vanhalle talolle. Sitä ennen on kuitenkin suunniteltava, mitattava, kontattava ja kiipeiltävä ja järjesteltävä tavarat uudelleen. Väliaikaiskomeron tilalle kun ei vielä ole muuta komeroa. Ei siis yhtään.
Remonttiapina siivoamassa makuuhuoneen lattian alusta kesällä 2011
P.S. Kissanaisesta otsalamppu päässään ei valitettavasti(?) saatu kuvamateriaalia
