Vanha sali, tuleva olohuoneemme, on hitaasti mutta varmasti(?) valmistumassa. Tänään edistys näkyikin, kun kaakeloitsija (aivan virallinen nimike varmasti) oli käynyt kuorruttamassa eli kaakeloimassa uuden uunimme.

Salissa on sukuni historiankirjoitusten mukaan joskus ennen ollut pönttöuuni. 1960-luvulla saliin oli heikkokuntoisen pönttöuunin tilalle asennettu moderni ja kätevä öljykamiina. Tuo kammotus lähti hyvin nopeasti salista kaatopaikalle, kun talosta tuli meidän kotimme. Tilalle aiottiin ensisijaisesti hankkia pönttöuuni (koska ne ovat ihania, kauniita, käytännöllisiä ja hyviä varaamaan lämpöä). Uunin pellin sijainti sekä uunin itsensä sijaitseminen ”keskellä seinää” muuttivat kuitenkin mielemme ja hankimme paikalle kauniin ja vanhahtavan pikkuisen kaakeliuunin (joka varaa ihan yhtä hyvin kuin se pönttöuuni).

Uuni ilman kuorrutusta

Sivu- ja reunakaakelit järjestyksessä

Saumoja (ja luukun kiinnitystä) vaille valmis kaunokainen

(Ja tällainen siitä tulee!)