Kulmahuone, remontoitavista sisätiloista se viimeinen – tältä siellä näytti eilen (tältä aiemmin):

..sitten kävivät miehet ja yksi nainen töissä..

..ja eilen jo näytti tältä:

Vaan tänään huoneeseen on palannut lämpö ja lattia melkein oikeaan korkeuteensa, vain lattialankut puuttuvat.

Kaaos, sanoisi joku. Melkein valmis, sanon minä!

Niin. Kolmas vuosi remonttia ”siis eikö teillä vieläkään ole valmista?!” – No ei, eikä vielä pidäkään olla. Viikonloppuna sentään kysyttiin järkevämpi kysymys ”eikö sinun tule ikävä remonttia, kun se on valmis?” – No kyllä, kyllä tulee täytyy myöntää (sanokaa vaan hulluksi!). Jostain taisin lukea, ettei etenkään vanhan talon remonttia pitäisikään tehdä kerralla, vaan ensin pitäisi katsella ja kuulostella ja makustella eri vaihtoehtoja. Oman tähän mennessä kolmivaiheisen remontin alkumatkasta oltiin ihan hukassa, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi olla hirveän helppoa, kun kaiken saa valita itse ja mieleisekseen (voin kertoa, ei ole helppoa ei).

Ykkösvaiheessa purettiin ja tutkittiin vanhaa, tehtiin korjauksia ja rakennettiin tilalle uutta vanhoin menetelmin. Keltaisen tuvan ulko-ovesta pääsi valmiiseen eteiseen ja kylppäriin ja heti vasemmalta tämänkin palstan kirjoittamiseen inspiroineeseen tupakeittiöön, makkarikin oli muuttaessa valmis, samoin tuleva työhuone. 

Kakkosvaiheen kesä oltiin vähällä remontilla, kuka muka jaksaa töiden päälle remontoida kaiken vapaa-ajan ja sen lopun rippeet selata vielä illalla sängyssäkin tapettivalikoimia ja lähetellä tarjouksia lattialistoista ja kattopaneelista (no ei kukaan, tai ei ainakaan ole kovin suositeltavaa pitkällä aikavälillä). Kakkosvaihe potkaistiin kunnolla käyntiin vuosi sitten syksyllä ja keväällä vanha sali muutti ilmettään. Sohva muutti tuvasta saliin ja kissa juoksi iloissaan ympäri taloa salin uuden oviaukon auettua.

Kolmosvaihetta on tehty hitaasti, välillä ärsyttävänkin hitaasti – kesällä oli niin hirveän kuumakin! Nyt syksyllä taas kivan kirpsakkaa ja raikas ilma, aivotkin vääntyvät paljon paremmin remonttitaajuudelle. Ja kolmosvaihe on aika pieni osa koko remonttia ja täällä jo hingun tapetoimaan tuon tulevan elokuva-/vierashuoneen seiniä (sivuhuomautuksena tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki ylimääräiset piuhat ja kaiuttimet siirtyvät poispois tuvasta ja tilasta tulee taas ihan vaan hengailukeittiö!). Ja sisustamaankin hingun! Vintissä lymyilisi äitini vanha valkoinen rautasänky, sopisi aika kivasti vierashuoneen sängyksi sellainen sopivan siro 120 cm malli, ihan tuohon vanhan (oranssista joksikin muuksi värinsä vaihtavan) Porin Matin vierustalle – siinä olisi vieraiden hyvä olla ja meidänkin, leffaa katsomassa. Vitsiläinen, että on remontointi kivaa hommaa (ja hirveän kivasti ne kaikki aiheeseen liittyvät sisäiset ja ulkoiset, henkiset ja fyysiset taistot vaan unohtuu – jatkan tyytyväisenä haaveilujani enkä hukkaa ajatuksen puolikastakaan vaiheelle neljä, joka sisältää muun muassa ulkokaton peltien vaihtamisen…..) <3