Kun vanhaan taloon tekee pienenkin uuden hankinnan, on olo jännittynyt. Ja kun uutukaisen tuo kotiin, se sopiikin paikalleen niinkuin olisi siinä aina ollut.

Suuresta pahvilaatikosta kuorituneesta Pilke 60 -valaisimesta haaveiltiin jo alkukeväästä, kun vanhan salin remontti alkoi olla valmis. Sitten mietittiin ja mielikuviteltiin, miten (hyvin) valaisin saliin sopisi.

Omalle paikalleen asennettua valaisinta piti tarkastella jokaisesta kuvakulmasta. Taidokasta ja eloisaa käsityötä ja niin kaunis!

Koivusta valmistettu valaisin on samaa sävyä salin tapetin kanssa (vaikka sitä ei puhelimen kameran heikoista kuvista niin huomaakaan.. taidan napata aamuauringossa paremmat kuvat!).

Tavarakin tekee joskus onnelliseksi – tai itse asiassa taidettahan tämä on!

P.s. Pilke kulki kätevästi Helsingistä kotiin linja-auton takapenkissä. Kuljettaja ehdotti auton tavaratilaa, mutten suostunut. Ennen matkaa käytiinkin Pilkkeen kanssa ruokakaupassa ja pujoteltiin ruuhkaisessa Kampissa kiireisten ihmisten välissä.

Minulla alkaa itse asiassa olla aikamoisen huono tapa kuljetella mitä kummallisimpia suuria tavaroita ja tarvikkeita laivalla, linja-autolla, pyörällä (kissan lattiasta kattoon ulottuva kiipeilypuu nukkumakoreineen Tallinnasta laivalla rinkassa ja Ikean kassissa, 20 kg kiuaskiviä pieni rinkka selässä cyclo crossarilla ajellen muutaman kilometrin päästä, 11 kiloa tapettirullia ja mitä näitä nyt vielä on..) – netissä leviää useitakin erilaisia ”Se ja tuo looking at things” -kuvasarjoja. Minusta voisi helposti tehdä kuvasarjan ”Viivi carrying large items”.

xx