11 vuotta sitten isäni pyysi minut mukaan sahalle avustamaan tuulen kaatamien puiden sahaamisesssa. Sahalla ei tullut mieleenikään, että puutavaraa käytettäisiin oman kotini remontointiin vuosia myöhemmin.

Pieni pala noin 70 -vuotiasta kuusta

Alkuviikosta pääsin kylän sahalle uudelleen avuksi. Jälleen ”oman pihan puut” pikkuhiljaa pilkkoutuivat käyttöpuuksi – kulmahuoneen uuden puulattian kannattajiksi, ruodepuiksi ensi kesän ulkokaton remonttia varten, tukilistoiksi ja lankuiksi. En voinut kuin ihailla sahurin (sahaajan? saha-ammattilaisen? ..?) ammattitaitoa, ja sitä miten näppärästi isoa puuta voi käsitellä, kun vain tietää miten. Saha ei ole moderni ja sen taidokas käyttäminen vaatii harjaantunutta silmää, yksinkertaistenkin lankkujen sahaaminen on käsityötä. 

En siis joutunut sahalle työavuksi vaan pääsin ja olen kiitollinen siitä, että tiedän mistä ja miten puutavara tulee. Puutavara kun ei sekään puissa kasva (heh heh..) – tai toki kasvaa muttei sellaisenaan siis. Metsän on aina ensin kasvettava, mielellään sopivaa vauhtia ja suoraankin vielä. Puut täytyy kaataa, kerätä ja varastoida, lajitella, sahata, taapeloida.. ja mahdollisesti vielä käsitellä. 

Valmiiksi sahattuja ruoteita kattoa varten – yhteistarve vajaa 2000 metriä, sahattua tavaraa päivän päätteeksi noin 500 metriä

Moni remontoi nykyään sähköpostin tai puhelimen välityksellä, avaimet käteen periaatteella tai ostaa valmiin talopaketin, koottuna ja maalattuna – koskaan näkemättä kotinsa varsinaisia rakennusaineita sellaisenaan tai ymmärtämättä, miten puu elää. En itsekään ymmärrä tarpeeksi, mutta jatkuvasti opettelen ymmärtämään enemmän ja tekemällä oppii, paljon.

Koska puu on kaunista ja käytännöllistä niin metsässä kuin rakennusmateriaalinakin, suosittelen kaikille kiinnostuneille (ja etenkin niille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa!) esimerkiksi sahausnäytökseen menemistä, jos puutavaran elinkaaren puolivälietapin haluaa nähdä – samalla toivon, ettei sahojen käsityötaito katoa.