Se kliseinen maaseudun rauha
Juuri sitä tarvitsin tänään.
Mikään ei ole rentouttavampaa kuin veden tuijottelu ja vanhan pihakeinun narina
Olin aamulla osallisena kolarissa ja sekös pisti tärisyttämään koko loppupäiväksi. Töissä tsemppailin, kun ei kuitenkaan käynyt mitään (mitä nyt auto kärsi..). Kotimatkan ajelin pikkuteitä ja odottelin risteyksissä varmuuden vuoksi vähän normaalia pidempään ennen kaasun painamista. Jokaisissa liikennevaloissa odotin kolausta takapuskuriin. Kotipihassa oli voittajafiilis – olinhan (niinsanotusti) noussut heti takaisin ratsun selkään!
Hetki sitten sain vielä ystävältä bulgarialaisen ohjeistuksen tehdä kolme kuperkeikkaa sängyllä, päädystä jalkojen suuntaan – ja päivän huolet jäävät taa. Taidankin siis mennä tekemään kuperkeikkoja!
P.s. Keltaisen tuvan katossa on muuten pääskyjen pesä. Tsirp-tsirp vaan – siirtyyköhän meidän kattoremontti ensi kesälle?
