Paholaisen tomaattitarhalla

Oli synkkä ja sateinen aamupäivä. Pahaenteisen pitkä työpäivän ilta livahti ohitse kuin varkain. Raivasin tieni kohti kotia läpi ruuhkaisen kalalokkien vartioiman Kauppatorin. Puolimatkassa synkän kirpputoriluolan uumenissa haukoin happea ja suuntasin kohti viimeistä valon pilkahdusta, raitista ilmaa – tiesin kuitenkin, että ensin minun pitäisi maksaa.

Tomaattitarhaa vartioivat vihaiset naakat ja hyllyistä käsivarsilleni valui tahmeaa nestettä, jonka alkuperää en halunnut edes ajatella. Laskevan auringon viimeiset säteet sokaisivat silmäni ja vihdoin kotipihalle saapuessani sain kuulla, että mieheni oli kaapattu.

Ja täysikuun noustessa paholainen keitti keiton.

Vääräoppinen paholaisen keitto

3-4 kypsää tomaattia

1 keltainen paprika

1 punainen paprika

3-5 punaista chiliä (maun ja tulisuuden mukaan)

4-5 valkosipulinkynttä

1 keltainen sipuli

1 iso purkillinen (tai 2 pientä..) tomaattipyreetä

1 peltipurkillinen säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kirsikkatomaattimurskaa

1/2 dl oliiviöljyä

noin 3 dl vettä

luomuliemijauhetta (veden määrän ja purkin ohjeen mukaan)

1 pallo mozzarellaa

tuoretta basilikaa & oreganoa

mustapippuria myllystä

(tiraus limen mehua ja maun mukaan juoksevaa luomuhunajaa)

Ohje: pilko kaikki kasvikset sopivan rouheiksi paloiksi (myös chilit, siemenineen), kaada suureen kattilaan, jonka pohjalla on tilkka oliiviöljyä. Lisää päälle tomaattimurska ja -pyree, kuumenna kiehuvaksi. Lisää vettä sen verran, että seoksesta tulee keittomainen. Mausta luomuliemijauheella ja mustapippurilla. Anna poreilla vähintään tunti, mielellään kaksi välillä sekoittaen.

Tarkista maku, lisää maun mukaan oliiviöljyä ja revi joukkoon mozzarellapallo. Silppua vielä lisäksi tuoreita yrttejä.

Paholaisen keitto nautittiin kukalliselta lautaselta ja värikkäästä kulhosta, suurella vanhalla lusikalla (johon kaikki juusto tarttui kiinni)

Keiton syömisen jälkeen taakse jääneen päivän kulku oli selkeämpi – jo viime viikolla  tiedossa ollut pitkä työpäivä oli ajoittain hektinen, uusia asioita oli paljon, mutta ne olivat jänniä ja poikkesivat kivasti toimistorutiinista. Sademyrskyinen aamupäivä muuttui puoliltapäivin auringonpaisteeksi. Kauppatorin ohi ajaessa yksikään turisti ei yrittänyt loikkia punaisia päin autojen välistä yli tien. Kirpparivaatteiden myyntipöytään asettelussakaan ei mennyt kuin 45 minuuttia ja ruokakaupassakin meni vain 5 minuuttia (se tahmainen neste, jota valui tofupaketeista sai kyllä unohtamaan tofun testaamisen tässä keitossa!). Ilta-auringossa kylpevät pellot olivat kuvankauniit ja kotona äiti huuteli naapuriovelta kaapanneensa mieheni tietokonetta korjaamaan. 

Paholaisen keitto poltti suuta – mutta vain siksi etten malttanut odottaa sen jäähtymistä syötävänlämpöiseksi.

P.s. jos kuulut niihin, jotka ovat naapurimaassamme kyläillessä ihastuneet Hell Huntin tuliseen tomaattikeittoon – tässä sitä nyt olisi ja ihan vahingossa!