Pimeää

Ulkona, kun ei ole lunta. 

Ja ajoittain myös pääni sisällä.  Lauantaisten pikkujoulujen keskustelut yhdistettynä Kristaliinan  pohdiskeluun Onni, rakkaus vai lapset (jos valita saisi vain kaksi) vetivät aivoni solmuun.  Oma vastaukseni tulee aivan automaattisesti takaraivosta – rakkaus ja onni. Ja päivän biisi on tänään John Lennonin Mind Games .

Ihmismieli on aika jännä. Vaikka itse tekee valintoja, joihin päätymistä on miettinyt ja punninnut tai joskus menee ihan vaan fiiliksen mukaan, silti muiden ihmisten puheet saavat ajoittain oman mielen häiriintymään. Häiriintymisellä en tarkoita sitä, että mieli jotenkin järkkyisi tai menisi sekaisin vaan sellaista epämääräistä ärsytystilaa. En myöskään tarkoita sitä, että omia valintoja ja vakaumuksia alkaisi epäilemään vaan sitä, miten helppo mielen on joutua sivuraiteille omalta rauhalliselta ja kivalta reittimatkaltaan, kun sitä tarpeeksi painostetaan.

Painostamisesta tulee stressi ja stressistä ahdistus. Siis hetkinen: onnistuin hankkimaan itselleni stressin, pikkujouluissa. En töissä, en gradustani, en edes tällä hetkellä puoliksi kesken olevasta (eli siis minun mielessäni puolivalmiista) remontista vaan ystävieni keskusteluista. Keskusteluista, joiden väliin mieleni teki jatkuvasti singauttaa pieniä sammakoita, mutten sitä tehnyt (yhtä pientä lukuunottamatta), koska halusin olla kohtelias. Stressi helpotti hetkeksi, kun päädyin juttelemaan Jyväskylästä ja toiseksi hetkeksi, kun puhuimme uimisesta. Kiva kaupunki, kiva elementti. Rentouttavaa. Kunnes jostain taas eteeni sinkosi 4D ultrakuva ja letkeä pikkujoulukeskustelu, aiheesta synnytys, jatkui. Tällä kertaa ei onneksi päästy lempiaiheeseeni eli siihen, miten omakotitalossa menee potentiaali hukkaan ja samalla naapurin mummola ja se ikäkin tulee pian vastaan. Eikä toistettu jo loppuunkulunutta laustetta ”mikset sinäkin jo luovuttaisi, olisi helpompaa”. Luovuttaisin mitä? Luopuisin siis itselleni sopivasta, omasta mielipiteestä painostuksen alla ”kun kaikki muutkin” -periaatteella. Siis millä logiikalla?

Tässä vaiheessa ehkä satunnaisen lukijan mielessä kiehuu, joku saattaa loukkaantuakin. Vaan kun tarkoitus ei ole ilkeillä, tarkoitus ei ole arvostella kenenkään valintoja eikä neuvoa, miten jonkun toisen pitäisi elämänsä elää. Siksi myös minä toivoisin, että erilaiset valinnat otettaisiin huomioon. Vaikka ne omat kaksi valintaa automaattisesti miettimättä sisältäisivät ne lapset.

Kiitos ja anteeksi. Eikä unohdeta hengittää.