Rakkaudesta vanhaan

Jos olenkin perinyt mummultani ihastuksen ja kunnioituksen vanhoja rakennuksia ja maaseutua kohtaan, vanhan tavaran arvostuksen olen perinyt toiselta puolen sukua papaltani – myös vanhojen autojen suhteen.

T-Ford oli autojen sarjatuotannon alku (kuvan ja muita huikeita T-Ford -aiheisia mainoksia löydät täältä)

Kesän kunniaksi ja tuon automiehistä suurimman ja pitkäpinnaisimman opettajan muistoksi ajelimme tänään siis T-Fordilla.

T-mallimme virallinen kuski ja allekirjoittaneen ajo-opettaja veljenpoikani kanssa

T-Fordin ajaminen ei ole vaikeaa, mutta kovin erilaista se sen sijaan on – kaasu on käsikäyttöinen, kaksi vaihdetta jalkavaihteiset ja kytkintä ei tavallaan edes ole. Kaikenlaista muutakin täytyy ajon aikana säätää ja jos auto ei starttaa, se veivataan käyntiin. 1920 -luvulla autoon vaadittiin erillinen ajokortti. Ja vaikka nykyään sellaista ei sentään vaadita, aion kortin silti suorittaa. Ajo-opinnot alkoivat jo muutama vuosi sitten, mutta jäivät hieman kesken. Nyt jo ruostuneilla taidoilla aion olla ahkera opiskelija ja tämän kesän tavoitteena hallita T-Fordin kuljettamisen! Enhän halua, että perimätieto ja -taito katoavat!