Siedätyshoitoa ja hevosenkarvoja
Ensimmäinen keväinen (lue: ei toppavaatteita, kaksia villasukkia talvikengissä, pipoa ja pilkkirukkasia sisältänyt) ratsastusretki tehtiin tänään. Muutaman viikon tauon jälkeen pääsin tänään aamulla taas heppailemaan ihan urakalla tällä mustavalkoisella lainaotuksellani.
Keväästä muistutti ensimmäisenä kurainen aitaus – kumisaappaat kunniaan! Ja toisena järjetön määrä hevosesta irtoavaa talvikarvaa! Kymmenisen vuotta sitten minulla oli vielä oma hevonen, enkä yhtään muistanut, että tällaista se on keväisin. Joka kevät sen sijaan muistan, kuinka hevosenomistaja-aikana en koskaan kärsinyt pientä nuhaa pahemmasta siitepölyallergiasta keväisin. Siispä viime kesänä nokkelana keksin, että jospa hevostelisin niin allergiakin varmasti olisi keväällä lievempi. Siedätyshoitoa vaan tarpeeksi!
En tiedä riittääkö kerran pari viikossa hevosen kanssa puuhastelua siedättämään yhtään mitään muuta, kuin omia vierotusoireitani näistä ihanista karvaturreista, mutta ainahan saa yrittää ja jotenkin kummallisesti ratsastusretket ja hevosen kanssa puuhastelu kuulostavat vaan houkuttelevammilta siedätyshoidon muodoilta kuin lääkärikäyntejä tai lusikoittain siedätyshunajaa sisältävät vaihtoehdot..