8.12.2012 kanelibasilika

Talvisella Tampereella eli naistenpäivä

Vietän ehkä luontevammin aikaa ihan vaan sekalaisella porukalla sen kummemmin miettimättä, ja aika harvoin tulee lähdettyä niihin vain tyttöjen iltoihin tai vietettyä naistenpäiviä. Vähän turhaa mielestäni ja aika rajoittavaakin. Viime viikon lauantaina kuitenkin tyttöilin Tampereella tätini, serkkuni, kälyni sekä veljentyttöni kanssa ihan urakalla.

Kaikki alkoi baletista, Pähkinänsärkijästä, jonne tätini halusi meidät, useamman sukupolven naiset, viedä. Juna oli tietysti reippaasti myöhässä Antinpäivän lumimyrskyn takia, mutta perille päästiin ja Tampereella oli oikein kivaa!

Olen ollut baletissa kerran aikaisemmin, joskus aika pienenä, katsomassa Joutsenlammen kenraaliharjoitusta. Siellä Jorma Uotinen istui samalla rivillä kanssamme ja kysyi meiltä pieniltä väliajalla ”Noh.. onks tää hieno?”. Olihan se! Ja oli tälläkin kertaa. Ja se musiikki, orkesterin soittamana <3 Ihanaa!

(Pähkinänsärkijästä ei ole kuvia, koska kiltisti noudatin kylttiä, joka kielsi esitystä kuvaamasta.)

Tampereella on paljon kivoja pieniä paikkoja. Yksi niistä on kovinkin pieni (kävijämäärään nähden ainakin!) Vohvelikahvila , jossa on paisteltu vohveleita herkkutäytteillä jo 20 vuotta. Veljentyttöni mielestä ehkä kivointa oli vohvelikahvilan ”ihan tavallinen keittiö” ja ”ihan tavallinen vohvelirauta”. Niinpä. Pieni on kaunista.

Gluteeniton jäätelövohveli ja vihreä Joulutee

Iloinen yllätys itselleni oli, että vohvelit saa myös gluteenittomana, vegaanisena ja laktoosittomana. Nam! Kaikille!

Heippa Vohvelikahvila, tavataan taas!

Matka jatkui vohvelit vatsassa katselemaan Tallipihan joulua. Heppatyttönä jo Tallipiha -nimenä kuulostaa houkuttelevalta, ja kun matkassa oli kaksi paikallisopasta niin lumihangessa tarpominen sujui ehkä hieman vaivattomammin.

Vohvelikahvilalta Finlaysonin kautta kuljimme yli sillan, jonka kaiteeseen oli kiinnitetty ikuista rakkautta symboloivia lukkoja. Vähän plääh ehkä, mutta kaunis ajatus ja olihan ne nättejä!