Vanhoja suomalaisia sanontoja osa 4: mitä ei ole, sitä emme tarvitse

..eli vuoteni ilman vaatekaappia:

Väliaikaisvaatekaappini eli vanha tv-tason pätkä, jonka päällä ihan kätevästi käytettävät sukka- ja alusvaatelaatikot

Muuttamisessa on se hyvä puoli, että kaappien ja laatikoiden sisältö tulee käytyä läpi ja ylimääräiset tavarat ja pieneksi tai muuten vain käyttämättömiksi jääneet vaatteet tulee kiikutettua kirpparille. Isompaan ja omaan kotiin muuttamisen hyviä puolia alunperin ajatellen oli tila. Sitten olisi suuri, vaikkei suuren suuri (suuri siis verrattuna 45 neliön kerrostalokaksioon) tupa, jonne ei olisi lainkaan hankalaa sijoittaa niitä samoja tavaroita, jotka olivat elelleet kanssamme myös edellisissä asunnoissa.

Keltaisessa tuvassa ei kuitenkaan ollut yhtään kaappia. Ja kas, muuttopäivänä huomasin suustani tulevan sanoja sellaisessa järjestyksessä, että niistä muodostui lause ”pärjäänhän minä ilman vaatekaappiakin” – ja kas toisenkin kerran, niinhän minä nyt olenkin jo vuoden verran pärjännyt.

Keltaisessa tuvassa on viisi huonetta. Tupakeittiössä toki on keittiönkaappeja ja jääkaappikin kai kaapiksi lasketaan, makkarista löytyy vanha lipasto liinavaatteille ja työhuoneessa on yksi pieni vaatekaappi, jossa ei kuitenkaan minun vaatteitani säilytetä. Työhuoneessa on myös kaksi vaatetankoa (molemmille asukkaille oma), joilla saa kätevästi säilymään suorina ja sileinä mekot ja kauluspaidat (joita en kylläkään itse juurikaan omista..). Ajatuksena oli (”sitten kun remontti on valmis”), että makkarin viereisen työhuoneen vaatekaapissa olisi kotona päivittäin tarvittavia vaatteita – sukkia, t-paitoja, sun muita jokapäiväisyyksiä ja vielä remonttia ja sisustusta vailla olevaan vierashuoneeseen tulisi kiinteä kaappi harvemmin käytettäville vaatteille ja ulkovaatteille. 

Ajatus suuresta kiinteästä vaatekaapista vanhassa perinteissä talossa vaan ei korvaani kuulosta hyvältä – tai sanotaanko ettei sellainen näytä kuvitelmissani yhtään talon henkeen sopivalta.

No mutta, jos vuoden on elellyt ilman vaatekaappia (en suostu tuota tv-tason minikokoista pätkää sellaiseksi kutsumaan) miksikäs suurensuurta vaatekaappia sitten pitäisi lainkaan edes miettiä?

Sitä tässä nyt sitten mietitään, sillä viimeisenkin huoneen remontti lähestyy uhkaa.. vauhdilla ja päätöksiä ja suunnitelmia täytyisi taas alkaa tekemään. 

Yksi päätökseni taitaa olla, että jatkossakin vaatteita on vain sellainen määrä, ettei vaatekaappi ole välttämättömyys.

P.S. Kohta saa jo pullottaa simaa! Siis sitä simaa, jota eilen tehtiin!