Vanhoja suomalaisia sanontoja osa 5: aika tavaran perii

Siinä ne nyt ovat – jo monessa sisustusliikkeessä ja blogeissa vastaan tulleet vanhat puutikkaat. Alkuperäistarkoituksessaan, ainakin toistaiseksi.

Näppärät ja tukevat puutikkaat – ihan sitä kiipeilemistä varten, ja ehkä myöhemmin muutakin?

Saman moiset puutikkaat ovat olleet mukana missä milloinkin, muista tikkaat lapsuudesta ja isäni omasta nuoruudestaan – ikää näilläkin on ainakin 70 -vuotta. Ja kas, suurinta huutoahan nuo tuntuvat olevan (sisustusmielessä siis, minä kyllä tykkään niillä kiipeilläkin). Ensin huvitti, vaikka jo lapsena yritin keksimällä keksiä hyvää syytä, millä saisin isäni tuomaan puutikkaat sisälle ja tietysti myös jättämään ne sinne – nätit kuin mitkä! Nyt vuosia myöhemmin puutikkaat ovat sisällä omassa kodissani (ei sentään isäni omista puutikkaistaan luopunut, mutta toi nämä kuitenkin tilalle). 

Aikani niillä aion kiipeillä, vaan en aio niistä enää luopua!

Muuten viikolla ei taas olekaan ollut aikaa tai jaksamista pullan leipomiseen, mutta kyllä niitä korvapuustejakin pitää pian päästä pyörittelemään – nyt vapaa-ajan vie virkkaaminen ja nukku.. remontointi ja viimeisen vaiheessa olevan huoneen sisustuksen suunnitteleminen:

Alustana muistikirja Tigerista, Porin Matti uutta tuotantoa (kotona vanha), tapetti BoråsTapeter, senkki Huuto.net ja plafondi Ikeasta

Tahtoisin tulevaan vierashuone-elokuvateatteriin (kyllä, luit oikein) BoråsTapeterin Falsterbo -malliston violettia tapettia kolmelle seinälle ja yhdelle hiilenharmaaksi maalatun makulatuuripaperin. Vanha (vielä toistaiseksi oranssi..) Porin Matti maalautuisi myös harmaalla ja jostakin huoneeseen olisi kiva saada 50-lukuinen senkki. Kattoon voisin napsaista tuollaisen plafondin. Ja lattia, se olisi salmiakkia. Tai oikeastaan shakkia, vaikken osaakaan pelata (en kyllä syö salmiakkiakaan..). Lattian maalaaminen voi olla haastavaa, mutta mielikuvissani huone olisi kokonaisuuten hirmuisen kiva – pääsiskö jo tapettikaupoille? Ja maalaamaan ja..?!