Vapaa-ajanongelma?

Tai siis vapaa-aikako ongelma?

Työkaverini kysyi minulta jokin aika sitten, mitä sitten aion tehdä, kun remontti on valmis. Ensimmäinen ajatukseni oli ”Ai miten niin mitäkö teen? No ainakin… niin siis tuota öhm.. ainakin..noh..” ja toinen ”ONNEKSI remontti ei valmistu vielä piiiiiiiiiiiitkään aikaan!”. 

Oikeastihan remontti, etenkään omakotitalossa, ei koskaan olekaan valmis (kliseisesti: aina löytyy jotakin laitettavaa, kun yhden saa valmiiksi, täytyy toista kohtaa korjailla). Minä kuitenkin aion korjailla huonekaluja. Sitten, kun remontti on valmis.

Viime kesän remonttitauolta: työn alla tuvan noin 100-vuotias pöytä

Olen jäänyt remonttikoukkuun. Tai ehkä kunnostuskoukkuun. Suorastaan _rakastan_ sitä, että aina on puuhasteltavaa ja työnsä jäljen näkee välittömästi. Viime kesänä muuton jälkeen pidettiin parisen kuukautta remonttitaukoa (vaikka takaraivossa joku huuteli ”pitäisi remontoida, olisi vielä pari huonetta ja se ulkokatto ja yläpohjan lisäeristys ja…!”). Remonttitauon ehkä ensimmäisenä päivänä kaivettiin remonttievakosta tuvan vanha pöytä ja alettiin krapsutella vanhaa maalia irti kuumailmapuhaltimen ja maalinirroituslastan avustuksella. 

Ja pian tuvan pöytä tekikin paluun tupaan. Hirveän kätevä pöytä. Suuren suuri, irtonaisella pöytälevyllä. Sen voi kääntää, kun alkaa leipomaan (en olekaan vielä testannut! Paitsi mummun kanssa joskus 1980-luvulla..). 

Niin, onneksi tuvan pöydän viereen kuuluva pitkä tuvan penkki ja vanha astiakaappi vielä odottelevat kunnostusta. Ei käy sitten aika pitkäksi, kun varsinainen remontti on tehty.

Pöydän jalka salissa, joka vielä kesällä toimi varastona melkoiselle tavaramäärälle

P.S. Onko kenellekään muulle ikinä käynyt niin, että olisi mennyt rautakauppaan käymään ihan vain siksi, että edellisestä kerrasta alkoi olla jo kulunut aikaa? Ja oli vähän sellainen olo, että pitäisi käydä – ihan vain katsomassa, josko siellä olisi vaikka jotakin uutta.. siellä rautakaupassa