Yks kylpyhuone
..jonka sijoittaminen oli yksi remonttiprojektin vaikeimmista asioista.
Piti miettiä tuleeko erillinen vessa ja erillinen suihku vai laitetaanko kaikki samaan. Tilaa ei ollut rajattomasti, ja piti myös päättää luovutaanko jostakin huoneisiin kulkevista ovista tai vintille menevistä portaista vai laitetaanko kylppäri sittenkin ihan eri paikkaan kuin alunperin kuviteltiin.
Helppoa oli se, että vanhaa kylpyhuonetta ei tarvinnut purkaa/uusia. Vanhaa kylpyhuonetta kun ei ollenkaan ollut talossa olemassa.
Tänään suihkussa suihkukaapista kylppäriä tuijotellessani totesin jälleen kerran, miten kiva siitä tulikaan. Ajatukset harhailivat myös suihkukaapin valintaa edeltävään aikaan ja internetin ihmeelliseen maailmaan. Suihkukaapin valinta kun ei myöskään ollut helppoa, koska siinä piti olla kunnollinen pohja-allas, jotta vettä ei mene lattialle (vanhassa talossa kun asutaan ja vesivahingot halutaan pitää kaukana!), mielellään myös katto (ei välttämätön, koska kylppärin katossa on imuri, joka imaisee höyryt ylös ja ulos eikä kosteaa höyryä pääse katon rakenteisiin). Suihkukaapin piti olla myös tarpeeksi suuri, koska mikään ei ole inhottavampaa kuin suihkukaapin seiniin kyynerpäiden kolauttelu (paitsi ehkä ”lähentelevään” suihkuverhoon sotkeentuminen).
Kiva ja kätevä suihkukaappi, jossa hanoja mahtuu hyvin väistelemään
Ihmeellisen internetin selitys suihkukaapin minimikoolle oli yksinkertainen – kaapin pitää olla niin suuri ettei hana osu p*****seen, kun kaapissa kumartuu. Ja niin kysymyksellä ”Minkälainen suihkukaappi kannattaisi hankkia? Hinta/laatu?” alkanut keskusteluketju villiintyi huutelemaan siitä, miksi suihkussa yleensäkään pitää kumartua (tähän löytyi useampikin järkevä ja vähemmän järkevä selitys), kenen p**se muka on sen hanan korkeudella (tähän kukaan ei onnistunut/innostunut vastaamaan) ja siitä, miten kauhean käteviä ne kaikki mp3-soittimet ja vilkkuvat discovalot siellä suihkukaapissa ovatkaan.
Niin sitä vaan remontista jää tällaiset oleelliset asiat mieleen. Siispä lähes joka kerta suihkussa käydessäni, mietin tuota kommenttia suihkukaapin hanasta siellä jossain. Höm.
Kylppäriä katsellessa tulee mieleen myös muita juttuja remontista ja sen suunnittelusta – kylpyhuone kun oli ainoa ”huone”, jonka sisustuksen suunnitteluun emme antaneet talon iän vaikuttaa. Silti kylppäristä tuli melko retro, vähän tahattomasti. Laatat valikoituivat liikkeessä tyylillä ”mä tykkään tästä ja tästä, tykkäätkö sä?” ja sitten otettiin lattialaattaa ”tää on tosi kiva, sopiiko tää ton toisen kanssa? …joooo-o!” ja sitten vielä viime tipassa miehen värisilmän mukaisesti vaihdettiin yhden seinän valkoisen laatan tilaus mustaan samanmoiseen ja ai että! Eipä ole kaduttanut. Musta ”tiililaattaseinä” on se kylppärin juju suorastaan!
Pienellä budjetilla kun tehdään, valikoitui allas Ikeasta, samoin kaksi suurta peilikaappia, jotka imaisevat sisäänsä kaiken tarpeellisen – ei pyöri tavarat allaskaapin päällä! Allaskaappi oli hieman mutkikas, mutta puuseppä teki siitä hienon ja jälleen kerran edullisemmin kuin rautakaupan ”muovikaapit”. Ja laatikoihin mahtuu _paljon_ tavaraa! (Pesuaineet, pyykinpesujauhe, vessapaperit, hiustenkuivaaja………)
Kylppärikään ei ole vielä aivan valmis. Tilaa kaunistaa 160l valkoinen pönttö (lue: kuumavesivaraaja), mutta siihenkin on silmä tottunut. Hyötykapistus kuitenkin.
Pyykkikorina ainakin vielä toistaiseksi toimii bambukori, jonka sisällä on talon vintistä löytynyt vanha jauhosäkki. Aika kaunis pyykkikori mielestäni.
Kylpyhuoneen laattoja asentaessa työmies huuteli lattian rajasta ”*piip* tää teidän kylppäri on hyvän näköinen! Arvaa onko vaikeaa välillä olla töissä ja tehdä jotain ihan järkyttävän rumaa kylppäriä ihan silleen joo tää on tota öö tosi kiva niin yleensä en kyllä kommentoi mitään”. Tarkastajan käynti oli saman suuntainen ”aika jännät laatat, mistäs nää on?”. Hauskinta kommenteissa oli, että ”vierailijoille” ikähaitarilla 9-69v kylppäri oli kaikille mieluinen, ajatontahan tässä vähän haettiinkin ettei heti kyllästytä!
Ja koska yksityiskohdat ovat arkisen kodin piristyksiä, en voinut vastustaa vanhanaikaista lukkoa, josta vipua kääntämällä vaihtuu teksti ”vapaa/varattu”.
Opimme: omaan makuun kannattaa luottaa, googlailuun ei niinkään.
P.S. Käsikivun häiriinnyttämänä googlailin viime yön pimeinä tunteina rannekanavaoireyhtymän perinnöllisyyttä ja päädyin sivulle, jossa teksti kertoi ”Vaikeissa tapauksissa voi kehittyä petolinnun raatelujalkaa muistuttava sormien virheasento (claw hand)..” – mitä tästä taas opinkaan, Google ei aina ole ystävä.