Joskus on hyvä saada aivot solmuun
Mulla on takana oikein onnistunut pitkä viikonloppu. Oli talvilomapäiviä vielä jemmassa, ja päätin hyödyntää ne randomisti pariin perjantaihin. Tämän viikonlopun aikana totesin jälleen, että neljän päivän työviikko olisi niin mun juttu (toisaalta, kenenpä ei?). En yksinkertaisesti palaudu normaalin viikonlopun aikana riittävästi ja kaipaisin vielä aina sen yhden lisäpäivän pahimman työkooman taltuttamiseen. Mutta se onkin ihan oma juttunsa. Haluaisin tätä kuitenkin tulevaisuudessa tavoitella.
Karkauspäivä on aiemmin ollut päivä muiden joukossa, mutta tänä vuonna halusin hyödyntää Modernista perheestä saadun idean ja tehdä extrapäivän kunniaksi jotain kivaa tärkeiden ihmisten kanssa. Päädyimme lopulta ystävieni kanssa yhdistämään kulttuurin ja kahvittelun – ei sinänsä mitään uutta auringon alla, mutta tähän hetkeen ehdottomasti parempi vaihtoehto, kuin vaikka kotona yksin sarjojen parissa möllöttäminen. Tuli vahvasti sellanen fiilis, että haluan käyttää ajan jotenkin hyödyllisemmin.
Ennen kulttuuriannosta päätin aamutuimaan kuitenkin viettää hetken Netflixin parissa (heräsin kukonlaulun aikaan ja aamulla oli käytettävissä pari ylimääräistä tuntia). Olin kuullut paljon What the health -dokkarista, joten päätin vihdoin paneutua dokumenttiin paremmin. Lopputuloksena se, että aivoni olivat pahasti solmussa – ja itseasiassa nautin siitä.
Koen pienen ajatusmaailman ravistelun tekevän meille vain hyvää, vaikka lopputuloksena ei suuria elämäntapa- tai ajatusmaailman muutoksia syntyisikään – ainakaan heti. What the health antoi ajateltavaa taas pitkäksi aikaa. Muistan Cowspiracy-dokumentin aiheuttaneen jokseenkin samanlaiset jälkimainingit ja tuohduin maailman rahanahneesta meiningistä suuresti. Sen syvemmin dokkarin sisältöön tällä kertaa menemättä suosittelen sitä kuitenkin kovasti! Henkisesti kannattaa valmistautua syvään otsaan ilmestyvään kurttuun, joka pysyy paikallaan vielä pitkään dokumentin päättymisen jälkeenkin. Luulen, että pureskelen teemoja vielä monta päivää.
Karkauspäivän kulttuuriannos sisälsi Tommi Toijan näyttelyn Salon Veturitallissa. Näyttely syvensi otsakurttua entisestään, vaikka itseasiassa pidinkin siitä todella paljon.
Väli-huom.! Salon Veturitalli on aidosti vierailun arvoinen paikka, jos jostain syystä siellä suunnalla liikut. Veturitallissa on usein ollut todella hyviä ja mielenkiintoisia näyttelyitä kuuluisilta taiteilijoilta.
En ole missään nimessä taideguru, enkä juokse usein taidenäyttelyissä, mutta toisinaan on kiva käydä haastamassa omaa ajatteluaan. Olen todennut, että jokainen näyttely on herättänyt jotain ajatuksia ja tunteita ja koen, että silloin kokemus on ollut onnistunut. Tommi Toijan teos Bad Bad Boy on tuttu Helsingin katukuvasta ja hahmo antaa hyvin osviittaa myös näyttelyn sisältöön – välillä teokset ovat varsin hämmentäviä ja ahdistaviakin. Kokemisen ja näkemisen arvoinen näyttely ehdottomasti!
Sekä dokumentti että koettu näyttely ravisteli aivosolujani ja virkisti mieltä. Ajatuksenani oli ensin pureutua tänään tarkemminkin tuohon dokumentin sisältöön, kunnes totesin että viikonlopun teemana olikin ehkä suuremmassa kuvassa tietynlainen aivosolmu. Totesin samalla, että pieni aivosolmu silloin tällöin ei ole ollenkaan huono juttu, vaan tekee itseasiassa oikein hyvää.
Mikä on saanut viimeksi sun aivot solmuun – tai mikä niin voisi lähitulevaisuudessa tehdä?
Hanne
