Kiitollisuuden merkityksestä puhutaan paljon ja tuntuu, että ainakin kaikenlaiset self help -teksteiksi luokiteltavat sen puolesta liputtaa. Viimeksi kuuntelin itse asiassa juuri kiitollisuuteen liittyen Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen Valon antajat -kirjan, jossa on tuotu kivalla otteella mukaan myös tieteellistä kulmaa kiitollisuuteen liittyen. Tykkäsin kirjasta tosi paljon ja kyllähän se herätti myös ajatuksia siitä, olenko itse riittävän kiitollinen. Osaanko pysähtyä kiittämään tarpeeksi usein?

Olen itse jo moneenkin otteeseen yrittänyt systemaattisesti kääntää ajatuksia esimerkiksi viikko- tai kuukausitasolla niihin kivoimpiin koettuihin juttuihin, jotta oikeasti näkisin mitä kaikkea positiivista elämä toikaan menneinä päivinä tullessaan. Helpompaa tuntuu olevan kuitenkin niihin negatiivisiin tapahtumiin keskittyminen ja välillä ne Kuukauden parhaat vaatii oikein kunnon pinnistelyä. Helpommaksi se on kuitenkin joka kerta muuttunut, mitä useammin treenaa ajatusten kääntämistä positiivisiin asioihin.

Johonkin ne kiitollisuuslistat sitten aina kuitenkin jää.

Olen miettinyt, johtuuko se siitä, ettei tunnu oikein luontevalta miettiä kiitollisuuden aiheita toistuvasti? Vai onko kyse kuitenkin siitä, että se vaatii vaan lisää treeniä? Kirjoitinkin jo aiemmin, että otin tälle vuodelle käyttöön bullet journalin. Ilokseni voinkin kertoa että bujo on edelleen elämässä ja sen täydentäminen on muodostunut jo pienimuotoiseksi rutiiniksi. Toistaiseksi bujo siis on tullut jäädäkseen ja pystyn sen avulla seuraamaan jos jonkinmoista meneillään olevaa projektia elämässä. Lisäsin kiitollisuuden projektien jatkoksi ja olenkin yrittänyt rakentaa itselleni vähitellen jonkinlaista kiitollisuusrutiinia.

Kiitollisuusrutiini on tällä hetkellä itseasiassa osa iltarutiinia, jonka tehtailin itselle parempien unien toivossa. Mulla kun on taipuvaisuutta tosiaan huonosti nukkumiseen, havahduin siihen, etten itseasiassa varsinaisesti ”valmistaudu” ajan kanssa nukkumaan ja tein tähän pienen korjausliikkeen. Nyt bullet journalin täyttäminen ja sitä kautta päivittäisten kiitollisuuden aiheiden listaaminen on tullut osaksi arkirutiinia. Tai on ainakin tulossa. Treenit on vielä käynnissä ja olen toistaiseksi keskittynyt listaamaan päivittäin maltillisesti Top 3 -asiat kussakin päivässä. Vähitellen toivon rutiinin kehittyvän siihen, että asioita on helppo listata enemmänkin.

Huomaan kuitenkin jo nyt selkeän eron ajattelutavassani, sillä tajuan yhä useammin pysähtyä niinä hetkinä, jolloin pieni kiitos on paikallaan. Kun saan jotain, oli kyse sitten esimerkiksi yllättäen tarjotusta lounaasta (ylhäällä oleva kakkupala on esimerkki tästä) tai ilmaiseksi saadusta leffakokemuksesta, olen järjestelmällisesti pyrkinyt (ja oppinutkin) olemaan kiitollinen siitä mitä olen juuri saanut. Tapa ruokkii itse itseään ja on yhtäkkiä entistä helpompaa olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Muistatko pysähtyä kiittämään? Uskotko ylipäänsä kiitollisuuden voimaan? Mistä kolmesta asiasta voit juuri nyt olla aidosti kiitollinen?

-Hanne

Viimeksi: Valveilla