Viimeinen päivä mökillä lähestyy loppuaan, huomenna lähdetään ajamaan appilan kautta kotiin. Päivä on ollut kaunis ja mukava, ja onhan tässä mukana hitunen haikeuttakin, kuten yleensä mökiltä lähtiessä.

Meidän lähtötouhuihin on tullut jonkin verran rotia Lapsen tultua mukaan kuvioihin. Ennen tykkäsimme lähtöä edeltävänä päivänä teeskennellä, ettemme ole lähdössä vielä minnekään ja vietimme yleensä päivän mahdollisimman mukavasti ja leppoisasti. Pakkailut ja siivoilut jäivät sitten lähtöpäivälle, joten pääsimme aina matkaan kovin myöhään ja kotiin päästiin toooooooooodella myöhään, ajomatkaahan on reilut 500 km. Nyt pakkailuja ja siivoiluja hoidetaan jo edellispäivänä mahdollisimman paljon, ja matkakin ajetaan kahdessa osassa, yöpyöen appiukon luona. Vielä on kuitenkin tälle illalle tehtävää, kunhan Lapsi saadaan kohta nukkumaan, ja saunaankin haluttaisi vielä ehtiä.

Tosiaan haikeaa lähteä taas mökiltä. Kesä kului jälleen, mutta onneksi elokuuta on pitkästi jäljellä ja sehän lasketaan vielä kesään. Kotona on monia hyviä juttuja, kuten pesukone, astianpesukone, vessa, suihku ja muita ihmisiä. Mökille jää leppoisa elämä, kauniit maisemat, luonto ja leppoisat savolaiset ihmiset. 

Tuossa pakkaillessa menin nurkan taakse makuuhuoneesseen ja Lapsi jäi tupaan touhuamaan. Hetken päästä tulin vilkaisemaan, mitä hän touhuaa niin tyytyväisen kuuloisena – ja löysin tämän:

Myöhemmin todistin, kuinka Lapsi kiipesi tuoliin yhä uudestaan tosi ketterästi ja harjoitteli myös alastuloa oikein sujuvasti. Sikäli hyvä, että touhu näytti melko turvalliselta. Kotona on sitten vastassa toisenlainen nojatuoli, sohva, keittiön tuolit ja pöytä ja kaikenlaista muuta hauskaa kiipeilyhaastetta. Taitaa olla äidillä siis hieman lisää tehtävää tiedossa päivisin! Kauhulla ajattelen esim. Lapsen tapaa kaatua sohvalla vapaan pudotuksen tapaan taaksepäin sohvatyynyille, katsomatta yhtään, mitä sieltä löytyy. Toivottavasti hän on unohtanut tuon vanhan huvinsa ja pelkkä kiipeäminen riittää viihdykkeeksi…

Raskaus tuntuu vaikuttavan mieleen jokseenkin samalla tavalla kuin viimeksi. On hieman sisäänpäinkääntynyt ja ”tässä ja nyt” -olo, mistä johtuen on jopa vaikeaa kirjoittaa blogiin. Ajatukset pyörivät lähinnä tässä hetkessä – erityisesti jos on kuvottava olo tai väsyttää – tai sitten ensi maaliskuussa. Muutoin on kuitenkin parempi olo kuin muistelen viimeksi olleen tässä vaiheessa raskautta. Eilen muuten tuli raskausviikoissa 8+0 täyteen, jei, näin ”pitkällä” jo! Kätevää, kun päästiin pari viikkoa ikään kuin ilmaiseksi eteenpäin tätä piinaavaa alkuvaihetta, kun ei vielä tiedetty raskaudesta. 

No mutta, velvollisuudet kutsuvat, tissejä kaivataan nukutuspuuhiin. Siispä hyvää yötä teillekin, ja hei hei mökkimaisemat, syyslomalla nähdään jälleen.