Tattada-daa! Yksi vuosi on kulunut!

Harvinaisesti löhöilin mökillä lepotuolissa ottamassa aurinkoa ja neulomassa, Poju vierellä vaunuissa. Tuli sitten mieleen, että blogin Lily-synttärithän ovat tässä kohta, 14. päivä. Mikäs päivä nyt onkaan… No neljästoista! Joten – Tattada-daa!

2014-07-14_15.16.48.jpg

Blogin tunnusmerkki taitaa olla ei-niin-laadukkaat kuvat 😀 Ei mennyt ihan putkeen taas tuo kuvankäsittely…

Bileet ovat hurjat: mökkielämää-mökkielämää-mökkielämää 🙂 Tai saatanpa vaikka repäistä ja leipoa Raissin ohjeistaman suklaakakunsuklaapakkolakko on (tai siis taitaa olla) ohi! Aaaapuaaaa sehän vasta hurjia bileitä tietääkin, virallinen suklaansyöntilupa 😉

Varsinaisesti aloitin blogin kirjoittamisen jo yli vuosi sitten huhtikuussa, jolloin Tuttitango sijaitsi bloggerissa. Sosiaalisten kontaktien eli muiden kanssa höpisemisen toivossa siirryin tänne Lilyyn ja nyt siitä on tosiaan kulunut jo vuosi.

Yhteen vuoteen mahtuu harvoin samanaikaisesti niin paljon ja niin vähän tapahtumia. Noin niin kuin periaatteessahan olen ”vain” ollut kotona ja hoitanut lapsia. Tosiasiassa mun yksivuotiaasta on tullut kaksivuotias, olen ollut raskaana, mennyt naimisiin, synnyttänyt toisen lapsen ja hänkin on jo ehtinyt melkein nelikuiseksi. Ohessa olen tehnyt jopa vähän töitä ja kirjoittanut opinnäytetyötä. Ei siis ihme, että välillä on tuntunut, ettei aika riitä!

Tällä hetkellä meno on mm. tällaista:

 

20140711_102629.jpg

Mökillä unet maistuvat meille kaikille erittäin hyvin…

 

20140713_162924.jpg

…eilen Pojunen vetäisi viiden tunnin päikkärit!

 

20140713_173604.jpg

Pienillä sisaruksilla alkaa olla hauskaa meininkiä keskenään.

 

20140713_195921.jpg

Liina vähän avustaa äitiä neuleprojektissa (josta lisää elokuun puolella).

 

Veikeät sisarukset.jpg

”Liina esiintyy Pojulle, Poju katsoo!”

 

Leikkimökin emäntä.jpg

Leikkimökkinsä emäntä…

 

Leikkimökissä.jpg

…ja mökin sisällä touhukasta menoa.

 

Lilja ja mopo.jpg

Mies pääsi viimein noutamaan mökkimatkan varrelle jätetyn moponsa, kun ”australianmummo” jäi mökille minun ja lasten seuraksi.

 

Lilja pihapiknikillä.jpg

Mökkipihalla ”pikkinillä” – Liina tykkää ulkoilusta mökillä.

 

Leivänsyöjä.jpg

Piharuokailua on harrastettu viime aikoina useamminkin, kiitos vähäisen hyttysten määrän.

 

Paju ja letut.jpg

Kesän ekat muurinpohjaletut! Viime kesänä lettujenteko jäi mystisesti väliin, ehkä johtuen mökin kattoremontista.

 

Iltasatuja.jpg

Viime viikonloppuna meillä oli paljonodotettuja mökkivieraita, nimittäin rakkaan ystävän (ja Pojun kummien) perhe. Tässä iltasatuja by ”Tillis” 9 v. Paitsi oho! Liinahan se siinä lukeekin 🙂

 

Kaverukset.jpg

Liina ja ”Allis” ❤  Juuri 1 v. täyttänyt vieraamme on melkoinen menotyttö, varsinainen vastakohta Liinan luonteelle. ”Allis” kiiti menemään mm. vaatteet päällä lastenaltaaseen heti kun silmä vältti, yhytettiinpä hänet myös käsi Liinan kakkapotassa. ”Allikselta” ei paljon parkuja kuulu vaan kolhut kuuluvat menomeininkiin, Liina taas pistää parkuen kun pientä horjahdusta edes meinaa tapahtua. Hauska parivaljakko!

 

Kaverukset2.jpg

”Tillis” on aivan rakastunut Liinaan ja niin myös Liina ”Tillikseen” ❤  Seitsemän vuoden ikäero ei haittaa mitään. Tytöillä muuten vaikuttaisi olevan kovin samankaltaiset, hieman perfektionistiset luonteet. Mikäpä siinä, ”Tillis” on aivan hurmaava nuori neito!

 

IMG_5183.JPG

Eihän tuo blogin yksveekakku tietenkään ollut blogisynttäreitä varten tehty – onnea ”Allis” yksi vee! (raparperi-valkosuklaakakun resepti peräisin Tommi K:n Rouvalta) 

 

Mitä mahtaa seuraava vuosi tuoda tullessaan? Ainakin toivon, että ehdin siitä bloggaamaan! Vaikka minkämoista postausta olisi mielessä, mutta se aika, se aika, mistä sitä saisi lisää..?

 

Suhteet Oma elämä Mieli DIY

Rakkaudella tehtyä

Mun australiavuoden vaihto-oppilasperheen äiti on meillä kylässä, viidettä kertaa Suomessa ja ekaa kertaa täällä mökillä.

Tiedätte varmasti kaikki, jotka olette joskus matkustaneet lentokoneella, kuinka vaikeaa siihen matkalaukkuun on saada kaikki tarpeellinen pakatuksi, sallittujen kilomäärien puitteissa. Ja varsinkin, jos matka kestää kuusi viikkoa, kuten meidän vieraalla.

Tästä huolimatta hän kuljetti mukanaan Eurooppaan yksitoista – siis yksitoista – itsetehtyä, painavaa tilkkutäkkiä! Meille niistä päätyi kolme.

Liina sai tällaisen pikkutyttöpeiton:

20140709_164524.jpg

Liina ymmärsi monimutkaisia perhesuhteitamme ja alkoi omatoimisesti tituleerata vierastamme mummoksi. Saatuaan lahjapeittonsa sängyssä, Liina kävi oitis pitkälleen, pyysi peiton päälle ja äidin toiselle puolelleen ja mummon toiselle puolelleen peiton alle. Ei ole paljoa haitannut, ettei varamummon kanssa ole yhteistä kieltä, hauskaa on! Liina muistaa usein mainita, että mummo toi Liinalle peiton.

20140709_164606.jpg

Tässä peitossa minusta hienoa on, kuinka monenlaisia tasoja siitä voi löytää. Ylemmän kuvan aurinkokuvionkin havaitsin vasta valokuvasta! Pinnassa nimittäin on niin monenlaisia yksityiskohtia, että vaikka peitto ensisilmäyksellä saattaa vaikuttaa peruspastelliselta, se onkin tosi moniulotteinen.

20140709_165242.jpg

Tämä nurjan puolen perhos- ja kukkakuviointi on mun mielestä aivan ihastuttava!

Poju sai itselleen eläinaiheisen peiton:

20140709_164623.jpg

20140709_164637.jpg

Tässä peitossa taas ihastuttaa raikkaat värit ja hauskat eläinkuviot. Jonkin ajan kuluttua pieni poika pääsee kunnolla peitolle ihastelemaan elukoita ja värejä, kunhan taas palataan tilavampiin neliöihin!

Ja sitten se suurin ja ennen kaikkea painavin – minulle ja Miehelle tuotu, parisängynpäälliseksi riittävä luomus:

20140709_164652.jpg

20140709_164716.jpg

Tässäkin peitossa tuo ympyräinen ommelkuvio saa minut pauloihinsa, voisin tuijotella sitä vaikka kuinka kauan! Geometrinen marimekkokankainen kuvio saa ympyröistä mahtavan kontrastin eikä selkeä kuvio olekaan enää vain tuo selkeä kuvio.

Peittojen täytteenä on villa-polyesterseosta, joka tekee niistä lämpimät, ilmavat ja konepestävät.

Australianäiti on siis todellakin ommellut nämä peitot itse. Olen vakaasti sitä mieltä, että hänen pitäisi alkaa myymään peittoja, niin upeita luomuksia hän on saanut aikaan ja vaikka millä mitalla! Harmi vain, että kuulemma ihmiset eivät ole valmiita maksamaan peitoista edes sitä hintaa, mitä materiaalit ja laitteet kustantavat, saati sitten tehdyn työn hintaa siihen päälle. Niinpä me ystävät ja perheenjäsenet saamme nauttia työn hedelmistä. Hän antaa peittoja myös hyväntekeväisyyteen.

Onni on löytää itselleen hieno harrastus. Onni on osata ja olla lahjakas. Onni on päästä nauttimaan toisten lahjakkuudesta ja työn tuloksista!

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe DIY Suosittelen