Maha rv 19+4

Otsikon mukaisesti – tänään on menossa rv 19+4 ja tässä on kuva pötsistä:

DSC04878.JPG

Kylläpä maha on tosiaan kasvanut viime viikkoina. Tässä vertailuksi maha Lasta odottaessa, viikkoja 20+4 eli viikon verran enemmän kuin nyt:

puolivälimaha Liljasta.jpg

Muutamia edellisen raskauden mahakuvia kun katselin, niin ehkä rv 25 mahakuva vastasi suunnilleen tätä nykyistä kumpua. Jonkin verran siis maha kasvaa nopeammin kuin viimeksi, muttei mitään mahdotonta vauhtia kuitenkaan eikä muihin näkemiini samojen viikkojen mahoihin verrattuna ole tälläkään kertaa valtavan suuri. Ihan hyvä niin, pääsenpä ehkä vähän vähemmällä lyllertämisellä loppuraskaudessa!

Myös vauvan liikkeissä on eroa viime raskauteen verrattuna. Toisen lapsen liikkeet voisi periaatteessa tunnistaa helpommin kuin esikoisen. Nyt vaan vaikuttaisi siltä, että ehkä istukka on tällä kertaa edessä. Lasta odottaessa istukka oli takana ja tunsin liikkeet tosi selvästi, ensimmäiset potkut tuntuivat käteen asti rv 18+4 ja nyt tunnen vain pienenpieniä muksaisuja jossain tuolla sisuksissa. Edellisessä ultrassa istukka oli alhaalla, enemmän takana kuin edessä, mutta lienee nyt sitten siirtynyt enemmän etupuolelle. Kuun lopussa sekin selviää kun meillä on rakenneultra.

Epäilen, että Mymmeli on tyttö ja rauhallinen luonteeltaan. Hän ei nimittäin ole juurikaan melskannut mahassa, ainakaan tietääkseni, ja ultrassakin oli kovin rauhakseltaan. Tyttöoloa en osaa sen kummemmin perustella, sellainen fiilis vaan on. Mutta kun mulla on aiempaa kokemusta vain rauhallisesta tyttövauvasta niin voipa olla, että mun ajatukset johtuu ihan siitä! Lapsonenkin oli mahassa kovin rauhallinen, ja sellainen hän on edelleen.

Pahoinvointi on lähtenyt joitakin viikkoja sitten ja nykyään olo on melko normaali ja inhimillinen. Vatsaa ja selkää tosin jomottelee menkkamaisesti harva se päivä, joten sohvalla makoilu jossain vaiheessa päivää on aina mukavaa ja tarpeen. Ruoka maistuu, valitettavasti myös makea, vaikkei se alkuraskaudessa niin kiinnostanut (no ei kyllä kiinnostanut mikään muukaan ruoka). Suklaata voisin syödä levykaupalla eikä tuntuisi missään! Parempi kuitenkin vähän rajoittaa, tavoitteena ei ole kerätä valtavia määriä raskauskiloja. Nyt taitaa paino olla noussut parisen kiloa lähtöpainosta, en ole kovin tarkkaan seurannut. 

Lapsen päikkärit sisällä -projekti on nyt menossa kolmannessa päivässä, ja tänäänkin nukuttamiseen kului noin 30 min. Itse asiassa tämä on todella hyvä tehdä jo nyt, sillä kun maha tästä vielä kasvaa, mun hilluminen siinä Lapsen sängyn yläpuolella ja kurkottelu pohjalle Lasta silittämään ei ainakaan helpotu, on nimittäin jo nyt hieman epämukavaa. Seuraavat projektit ovat tietty tutista vieroittaminen ja tavalliseen sänkyyn ja omaan huoneeseen nukuttaminen, joten näitähän riittää… Toivon kuitenkin, että Lapsi oppisi nyt helpommin nukahtamaan myös sisälle, sillä vauvan kanssa en oikein voi aina mennä nukuttamaan häntä ulos. Pieni on nukkunut unensa vaunuissa jo vuoden ajan, joten ei ihme, jos uusi tyyli ei heti nappaa, mutta josko se tästä.  Siellä se nyt joka tapauksessa vetelee hirsiä jo toista tuntia!

 

Suhteet Oma elämä

Syysloman yllätyksiä

Syysloma meni mukavasti mökkimerkeissä, kuten meidän lomat yleensä. Tuli kuitenkin yllätyksiä: 

DSC04838.JPG

Eräänä aamuna sää olikin pakkasen puolella ja maassa ohuelti lunta. Sitten sääennusteissa alettiin lupailemaan karseaa lumipyryä perjantaille, jonka piti olla meidän lähtöpäivä kotiin päin. Keskiviikkoiltana päätettiin sitten, että seuraavana päivänä on lähdettävä pakoon pyryä, nimittäin meillä oli edelleen autossa kesärenkaat, edessä 500 km ajomatka ja tuleva sää kuulosti aivan mahdottomalta. Harmitti lähteä, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

Päästiin turvallisesti puoliväliin Mikkelin paikkeille Miehen isän luokse, kuten oli muutoinkin suunniteltu, ja sinne jäimme pariksi yöksi. Yleensäkin ajamme siis mökkimatkan kahdessa erässä ja yövymme perheenjäsenten luona, menomatkalla oltiin anoppilassa. Mutta joo, eipä paljon naurattanut jumittaa kesärenkailla talvisäässä 250 km päässä kotoa. Lauantaina sentään uskallettiin lähteä ja päästiin kotiin. Paikoin oli kyllä hieman hurjan näköinen tie.

Lasta säiden kylmeneminen ottaa päähän. Nimittäin hän ei yhtään tykkää paksuntuneesta ulkovaatetuksesta, joiden vuoksi hänestä tulee melkoinen pikku pötkelö. Erityisesti varrelliset kengät harmittivat aluksi, ja todella paljon ottaa aivoon, kun käsiin tungetaan hanskat. Lapsi ei yhtään ymmärrä, miksi niitä pitäisi pitää käsissä ja miten muka enää voi tehdä käsillä yhtään mitään. Ulkoilu onkin nyt yhtä parkua, mutta mökillä sitä lievennettiin saippuakuplien avulla. Vielä kun keksittäisiin kotimaisemiinkin uudenlaista mukavaa ulkotekemistä, johon ei kuulu tarttumaote käsillä, Lapsi kun ei toistaiseksi halua edes kokeilla sitä kun hanskat ovat kädessä. 

DSC04865.JPG

Ehkä hanskoihin opettelemiseen liittyen, Lapsen uusin hassu villitys on pistää sukka käteen ja kuljeskella pitkin kotia. Välillä sukan voi ottaa pois, ja sitten se taas laitetaan käteen. Huvinsa kullakin! 😀

DSC04875.JPG

Appiukon luona meillä ei ollut vaunuja mukana ja niinpä Lapsen päiväunet piti ratkaista toisella tavalla. Suunnitelmissa on ollut lähitulevaisuudessa opettaa Lapsi nukkumaan päiväunia vaunujen sijasta myös sisällä omassa sängyssä (vauvan tultua tarpeellinen taito), ja nyt tämä suunnitelma päätyi yllättävän pian toteutusasteelle. Kesti 45 min (ja minulta palaneen pinnan jälkeen nukutusvuoron vaihdon) saada Lapsi nukahtamaan päikkäreille appilan matkasänkyyn. Onneksi hän sitten nukkuikin reilut kaksi tuntia, joten oli sen vaivan arvoista. Kotona jatketaan nyt tätä projektia, ja tänään kesti vain 30 min ja huomattavasti vähemmän hermojenmenetystä saada pienoinen nukahtamaan omaan sänkyynsä. Tässä todistusaineistoa työvoitosta: 

DSC04870.JPG

Huomenna jatketaan päikkäriprojektia, toivottavasti taas hieman lyhyemmällä nukutusajalla!

Kuten olen aiemmin maininnut, meidän yöt ovat olleet koko alkusyksyn ajan aika huonoja. Välillä on ollut muutama parempi yö ja sitten taas Lapsi on heräillyt pitkin yötä itkemään hädissään, myös flunssa on häirinnyt. Ennen lomaa me vanhemmat olimmekin melkoisen väsyneitä. Mutta nyt voin iloita (silläkin uhalla, että sen kirjoittaminen pilaa taas koko jutun) – koko syysloma on nukuttu kaikki todella hyvin! Hyvä putki ei päättynyt edes kotiinpaluuseen, vaan viime yönä Lapsi ei herännyt kertaakaan. Arvaatte varmaan, miten paljon virkeämpi ja levänneempi olo on nyt, viikon hyvien unien jälkeen! Kyllä nyt voi hurrata 🙂

 

Suhteet Oma elämä