Valokuvaus pähkinän kuoressa!

Kyselin instagram-storyssani mitkä asiat valokuvauksessa kiinnostavat tai mietityttävät. Kaikkein eniten kysymyksiä tuli liittyen kameran käyttöön, valokuvaustyyliin ja hienojen kuvien ottamiseen. Itsekin miellän nämä kolme asiaa keskeisiksi asioiksi valokuvauksessa, joten tässäpä sitten tulee; valokuvaus pähkinän kuoressa!

KAMERAN KÄYTTÖ – Kameran käyttöä ei opi muuten kuin tekemällä ja kokeilemalla. Uskokaa pois, aluksi mä muuttelin kaiken maailman lukuja ja painelin kaikkia nappeja, siinä toivossa et se vaan sattuis auttamaan. En voi sanoa, että osaisin vieläkään mitenkään ammattilaismaisesti kameraa käyttää, mutta ainakin oon parantunut siinä. Nykyään osaan muutta asetuksia samalla tietäen mihin se vaikuttaa ja valita kuvaustilanteeseen sopivan kuvaustilan.

En väitä, että kameran käytön opettelu olisi helppoa. Aluksi katsoin myös paljon youtube videoita ja etsin netistä tietoa siihen, kuinka kameraa käytetään. Silti mun vastaus on kokeilu ja tekeminen. Tekemällä ja kokeilemalla oppii, kun vaan menee tutun ja turvallisen ulkopuolelle!

VALOKUVAUSTYYLI – Omaa valokuvaustyyliä on hankala löytää, pitäisiköhän jopa sanoa, että todella hankala. Itse en koe, että vieläkään tasan tarkkaan osaisin ottaa sellaisia kuvia, kuin halua ottaa, mutta ainakin mulla on jotain mitä kohti pyrkiä.

Mä löysin oman valokuvaustyylini oikeastaan sattumusten ja kovan työn ansiosta. Sattumalta löysin postauksen, jossa puhuttiin oman valokuvaustyylin löytämisestä. Ideana oli, että tallentaa sata kuvaa, jotka kaikkein eniten miellyttävät omaa silmää ja sen jälkeen keksitään yksi kerrallaan kaikista sanoja. Mulla toistuvia sanoja olivat mm. hetki, muisto, aitous värimaailma ja tunne. Sanon jo nyt, että vie aikaa mutta on sen arvoista!

Jos tämän saman teet, niin toki siellä olisi varmasti jotain eri sanoja. Mulle nuo viisi on ehkä enemmän niitä, mitä valokuvauksessa arvostan ja siksi haluan niiden näkyvän myös omissa kuvissani.

HIENOJEN KUVIEN OTTAMINEN – Kaikista tulleista kysymyksistä mulle jäi parhaiten mieleen tämä kysymys; ”Tarviiko hienon kuvan ottamiseen hyvän kameran ja taitoa? Vai mikä se juju on?”

Olen sitä mieltä, että hienoihin kuviin ei tarvita hyvää kameraa ja taitoa. Hienot kuvat voi ihan hyvin ottaa puhelimen kameralla, juju on enemmänkin siinä lopullisessa kuvassa. Joidenkin mielestä kuva on hieno silloin, kun tarkennus on oikea, mallin hiukset ovat hyvin ja kaikki on juuri niinkuin suunniteltiinkin. Toki näinkin voi saada hyviä kuvia, mutta mun mielestä kuva on kuitenkin hyvä silloin, kun siitä välittyy jokin aito tunne tai siinä ei ole oikeastaan mitään poseerausta. Vaikka tarkennus olisi kuvassa olevan henkilön sijaan jossain aivan muualla kuvasta voi tulla todella upea, jos hetki on oikeasti aito eikä kuvattava vain tuijottanut kameraa.

Mä lähden monesti tarkoituksella kuvaamaan, enkä voi olettaa, että saisin jonkun aidon hetken ensin nenän eteen ja seuraavana kameran rullalle. Jos haluan tarkoituksella ottaa kuvia tietystä paikasta, niin yleensä pyydän kuvattavia liikkumaan tai tekemään jotain muuta, joskus myös lukemaan. Silloin, kun ei väen vängällä yritä vääntää upeaa poseerausta ja ilmettä kameralle, kuvista tulee monesti hienompia!

kuvissa: Venla

Jos sulle nyt tuli semmonen fiilis, että nämä mut jutu ei voit toimia, niin se on ihan fine. Ehkä et vaan arvosta kuvissa samoja asioita kuin mä, mutta nämä on just niitä juttu mitkä mä olen todennut kokemuksen kautta.

Haleja ja hyvää kesäloman alkua,

xxx Tuuli

Kulttuuri Ajattelin tänään

Mitä olen oppinut blogin myötä?

Juuri nyt on kulunut tasan kolme vuotta, yksi viikko ja viisi päivää siitä, kun kirjoitin ensimmäisen postauksen blogiin. Kyseessä ei todellakaan ollut tämä blogi.

Ihka ensimmäisen blogini perustin varmaankin 4.-luokalla ja kirjoitin sitä suomeksi koirani näkökulmasta. Seuraavan blogin perustin, kun koimme äitini kanssa silloisen blogialustan typeräksi ja halusin vaihtaa kielen englanniksi, mutta kirjoittaa silti samoista asioista. Englannin kielinen blogini jäi nopeasti, sillä jokaiseen postaukseen piti nähdä enemmän vaivaa, kuin olin valmis tekemään (suomenkieliseen blogiin pääset tästä ja englannin kieliseen tästä).

Ensimmäinen ei pelkästään koira-aiheinen blogini oli anonyymi, eikä siitä tiennyt kukaan muu kuin paras ystäväni. Sekin meni nopeasti ohi sillä anonyyminä kirjoittaminen tuntui… Noh suorastaan typerältä. Syystä ei harmainta aavistustakaan, mutta siltä se vain tuntui.

Tämä blogi on siis neljäs blogini elämäni aikana mutta ensimmäinen, joka tuntuu omalta. Kaikki aikaisemmat ovat tuntuneet siltä, että ne ovat lainassa tai teen niitä jonkun muun mieltymysten mukaan, en omieni.

Haluan kirjoittaa tämän postauksen, koska ryhdyin miettimään asioita, jotka olen oppinut blogin takia. Koska nämä ovat nyt erittäin omakohtaisia niin näitä voisi ehkä myös sanoa syiksi, joiden takia blogi kannattaa uskaltaa aloittaa, jos innostusta ja ideoita riittää!

ideointi – Aluksi tarvitsin todella paljon aikaa, jotta sain edes yhden idean, enkä aina kelpuuttanut sitä itsekään. Nykyisin voin saada yhdellä iltalenkillä kahdeksan postausideaa. Olen oppinut katsomaan maailmaa tavallaan uudella tavalla, jolloin hyvät ideat tulevat esille. Saatan tarvita vain yhden sanan tai yhden katseen ja muotoilen jo postauksen runkoa päässäni. Olen myös oppinut erottamaan hyvät ideat huonoista ja keskittämään energian hyviin ideoihin. Huolimatta siitä, onko idea hyvä vai huono, kirjoitan sen aina ylös. Joskus sen pohjalta voinkin saada paremman idean, jota lähden työstämään.

visuaalisuus – Pakko sanoa, että ennen blogia ja blogin mukana tullutta valokuvausta, mulla ei ollut juuri ollenkaan visuaalista silmää. Vieläkään se ei ole kovin hyvä, mutta ainakin olen oppinut ottamaan sen esille. Osaan jo ainakin vähän paremmin katsoa, mitkä kuvat näyttäisivät hyvältä kyseisessä postauksessa ja mihin järjestykseen ne pitäisi laittaa. Vaikken osaa blogini ulkoasua kamalan hyvin muokata, niin osaan katsoa, jos siinä on jotain pielessä.

kaikkea voi tehdä fiilispohjalta – Jos aloitan jotain, niin teen sen ihan loppuun asti. Jos aloitan käsityötunnilla työn, jota vihaan ja haluaisin heittää sen seinään, niin teen sen vielä suuremalla syyllä loppuun. Blogin myötä opin, ettei kaikkia asioita tarvitse tehdä pakottamalla. Asioita voi tehdä myös silloin, kun siltä tuntuu eikä silloin, kun ei tekisi yhtään mieli. Tällä hetkellä teen monia asioita fiilispohjalta blogin kirjoittamisen lisäksi; lenkkeilen fiilispohjalta ja treenaan koirani kanssa fiilispohjalta, jos ajattelin tehdä hieman kontaktitreeniä, mutta ei teekkään yhtään mieli ja asialla ei ole kiire, niin saatankin ennemmin tehdä rallytokoa.

aikataulutus ja ajan käyttö – Jo pelkästään vuosi sitten, mä olin kamalan huono aikatauluttamaan. Olin myöhässä vähän kokoajan enkä meinannut saada asioita hoidetuiksi ajallaan. Blogin myötä olen oppinut aikatauluttamaan ja keksinyt tekniikoita, joilla saan asiat hoidettua ajallaan. Mulla toimivat todella hyvin to do -listat ja deadlinet, vaikka luulin vihaavani deadlineja.

Luonnostaan koen olevani kamala häslä, jos en oikeasti pakota itseäni istumaan alas ja keskittymään yhteen asiaan. Blogin myötä on tullut paljon helpommaksi keskittää huomio yhteen asian ja hoitaa se pois alta. Tehokkuuskin lisääntyy, kun tekee yhden asian ensin ja siirtyy sitten seuraavaan, eikä koeta tehdä molempia samaan aikaan.

itsensä löytäminen – Ennen tätä blogia mulla ei oikein ollut sitä omaa juttua. Eikä kyllä ole vieläkään, mutta blogin kanssa päässyt kärryille siitä, mitä haluan tehdä. Blogin kirjoittaminen on antanut paljon, kun siihen on kuluttanut vähääkään enemmän aikaa.

Koen, että blogin kirjoittaminen on aika iso osa mua. En mä olisi ilman sitä sama tyyppi. Tykkään olla tässä pisteessä missä olen nyt, enkä olisi täällä ilman blogia. Välillä musta tuntuu, että blogia kirjoittaessa olen välillä se ihminen, joka oikeasti olen.

En voi luvata, että blogin kautta löytäisit jonkun syvällisemmän puolen itsestäsi. Sen voin kuitenkin sanoa, että blogin kirjoittaminen on kaiken sen vaivannäön arvoista, mitä viikon aikana teen, jotta saan yhden postauksen ulos. Oppia voi mitä vaan, jos tarpeeksi tahtoo ja blogin kautta olen oppinut enemmän, kuin kuuna päivänä uskoin, enkä niitä oppeja tule koskaan unohtamaan.

Xxx Tuuli

Kuvissa: Iisa Vornanen

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään