Tältä näyttivät 2018 koiramessut mun osalta

Vaikken mä kummemmin näyttelyihmisiä ookkaan, niin olihan se ihan pakko päästä pyörähtämään Helsingin koiramessuille. Jossei kehään niin ainakin shoppailumielessä!

Sen tässä voin ensiksi sanoa, että kehiä ei tullut kummemmin katseltua, meidän porukka viipyi messuilla vain muutaman tunnin. Ländereiden kehästä katsoin alun, miniaussiseista pikkupätkän ja briardeista lopun. Muutamia villa- ja vesikoirakehiä pysähdyin hetkeksi katsomaan, mutta harvemmin tuli seisoskeltua kehän laidalla pidemmän aikaa. Yhtään rotua en nähnyt kokonaanja kamera unohtui enemmänkin olalle roikkumaan, eikä ne muutamat kuvat kamalan hyvin onnistuneetkaan. Mun ei pitäis ees koskea kameran asetuksiin, tuntuu, että mä saan ne aina vaan vielä vähän paremmin solmuun.

ikivanhafoutou.JPG

Jonkun verran aikaa tuli vietettyä koiratanssia, sankarikoiria ja tokonäytöstä katsellessa. Etenkin toi koiratanssi oli musta kiinnostavaa ja kivaa katsottavaa, vaikken sitä kauaa katsellutkaan. En oikeestaan ees osaa sano miks tykkäsin siitä, ehkä se johtu vaan mulle vieraan lajin vetovoimasta…

Loppujen lopuks shoppailukin jäi vähän taka-alalle. Messuilta ei tarttunut mukaan muuta, kuin parit boksit ja säkit ruokaa sekä uusi kisakansio. Tähän asti meillä on kulkenut kisoissa mukana jättimäinen, papereita pursuava kansio, josta löytyy aivan kaikki Hetaan liittyvä. On aina ollu yhtä tuskaa ettiä sieltä kisakirjoja ja rokotustodistuksia. Uuden kansion värivalinnaksi osui tietenkin pinkki, Hetalle haalitaan aina vaan lisää pinkkiä tavaraa.

 

xxx Tuuli

 

Hyvinvointi Hyvä olo

Pihalla kuin lumiukko – valokuvauksen termit

Vaikka hankin oman kameran jo melkein vuos sitten, tajusin vasta tänään, että mulla ei oo oikeesti hajuakaan siitä, miten sitä käytetään. Meinaan siis sitä, että vaikka osaan ottaa kuvia, miettiä kuvakulmia ja valaistuksia, en osaa säätää sen asetuksia ainakaan silleen, että tietäisin mitä teen. Usein se on vaan sen tyyppistä arvailua, että ’kun mä käänsin tästä toiseen suuntaan, kävi näin, joten kokeilempa kääntää toiseen suuntaan’. Mä en ymmärrä miksen mä oo tajunnut, etten oikeesti ymmärrä kameran asetuksista. Tai no, kun kyseessä oon minä, niin luultavasti en vaan oo halunnut tajuta sitä…

kaakaooo.JPG

Sen verran mäkin tiedän, että mun sanavarastosta löytyy sanat valotusaika, ISO-arvo ja aukko, mutta se mitä ne tekee tai miten niitä säädetään löytyy paljon nopeammin googlesta, kuin mun päästä. Silloin, kun mä halusin ja sain oman kameran se oli enemmänkin vaan sitä, että halusin vaan kuvata, koska eihän siitä nyt mitään isompaa voi syntyä. Nyt, kun ammattivalokuvaaja alkaa kuulostaa mahtavalta jutulta, tuntuu niin hölmöltä, että valotusajan säätö aiheuttaa hämmennystä. 

Tänään piipahdinkin kirjastossa ja päätin hakea pari valokuvauskirjaa luettaviksi. Mukaan tarttui Michael Freemanin Valokuvaajan Digijärkkärikirja, mutta jo muutaman sivun lukemisen jälkeen koko homma oli mennyt multa ihan yli hilseen. Kun ihmiselle joka ei osaa säätää aukkoa, tulee vastaan lause ”kenno on fotoreseptorimatriisi, joka on upotettu mikrosiruun virtapiirien ja komponentien ohella, jota tarvitaan valoarvojen rekisteröimiseksi” hämmennys on suuri. Siinä vaiheessa mulle oikeesti iski päin naamaa se, että hyvänen aika, mulla ei oo näistä termeistä hajuakaan. Ens kerralla pitää ettiä kirja, jossa puhutaan ihan perusjutuista!

valott.JPG

Näistä jutuista mä oon halukas oppimaan ja jos just sulla on suositella jotain kirjaa tai nettisivua, niin arvoistaisin sellaisia kommentteja! Mielelläni kuulisin myös vinkkejä liittyen valokuvaukseen 🙂

Kuvissa: Venla Vartiainen

 

xxx Tuuli

Kulttuuri Suosittelen