Vapaaehtoistyö yhteisöllisyyden rakentajana

Vapaaehtoisten päivä on kansainvälinen juhlapäivä, jota juhlitaan vuosittain 5.12. Vapaaehtoisten päivänä huomioidaan ja kiitetään vapaaehtoisia heidän tekemästään tärkeästä työstä.

Vapaaehtoistyö on yksi Rovaniemen Tyttöjen Talon tärkeimmistä voimavaroista. Vapaaehtoiset toimivat avoimissa illoissa ja teemaryhmissä yhteisöön liittymisen vahvistajina, keskusteluiden ja tekemisen tukena sekä läsnäolevina aikuisina. Se ei aina näy tai kuulu ulospäin, mutta sen vaikutus tuntuu työmme arjessa, kävijöiden välisissä kohtaamisissa, nuorten turvallisempana kasvuympäristönä ja yhteisönä, joka pystyy kohtaamaan kävijän juuri sellaisena kuin hän on.

Vapaaehtoistyö ei siis ole vain tekemistä, vaan se on välittämistä ja läsnäoloa ja erilaisten elämäntarinoiden voimauttavaa vaikutusta. Sillä on myös laajempi yhteiskunnallinen tehtävä.

Kohtaavassa työssä vapaaehtoistyön merkitys korostuu erityisellä tavalla. Nuoret tarvitsevat yhä enemmän ympärilleen turvallisia aikuisia, joiden kohtaamiseen ei tarvitse lähetettä, diagnoosia, mittareita tai pitkää jonotusta. Vapaaehtoiset aikuiset tarjoavat toisenlaisen roolin: he ovat läsnä omasta tahdostaan. Vapaaehtoisen läsnäolo voi parhaimmillaan viestiä nuorelle, että hän on tärkeä sellaisena kuin on, siinä hetkessä, jossa on. He eivät määrittele nuoren arvoa suoritusten tai tavoitteiden kautta, vaan kohtaavat hänet yksilönä. Monelle nuorelle vapaaehtoistyön kautta saatu sosiaalinen kontakti voi olla vahvistava tekijä itsetunnon, luottamuksen ja tulevaisuususkon rakentumisessa.

Kasvurauhasta on kuluneena vuonna puhuttu paljon eri tahoilla. Nuoriin kohdistuu valtava määrä odotuksia, vertailua ja painetta. Vapaaehtoistoiminta voi tarjota tilan, jossa saa vain olla. Se antaa mahdollisuuden kokeilla, epäonnistua ja oppia turvallisesti. Tilaa on myös omille pohdinnoille identiteetistä, elämästä ja arvoista. Kasvurauha syntyy siitä, että joku jaksaa kulkea rinnalla ja muistuttaa, että aikuiseksi kasvaminen voi olla monen näköistä ja monen rytmistä.

On tärkeää myös nähdä, että vapaaehtoinen on osa yhteisöä. Kohtaavaa vapaaehtoistyötä tekevällä on yhtäläinen mahdollisuus kokea yhteisöllisyyttä ja saada siitä voimavaroja omaan elämäänsä, oppia uutta ja saada onnistumisen iloa. Yhteisöt, joissa vapaaehtoistyö on vahvaa, ovat usein resilientimpiä. Ne kestävät muutoksia ja kriisejä paremmin, koska ihmiset tuntevat toisensa ja kokevat kuuluvuuden tunnetta ja yhteisvastuuta. Omasta yhteisöstä halutaan pitää huolta. Vapaaehtoistyö on tälle leikkausten ja epävarmuuden ajalle hyvin merkityksellinen. On aidosti tärkeää juuri nyt pohtia haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa jokainen pärjää yksin, vai yhteiskunnassa, jossa kannamme vastuuta toisistamme? Vapaaehtoistyö muistuttaa meitä siitä, että yhteisöllisyys ei ole menneisyyteen jäänyt arvo, vaan tulevaisuuden edellytys. Kun pidämme huolta toisistamme, rakennamme samalla vahvempaa, inhimillisempää ja toiveikkaampaa tulevaisuutta.

Peppi Nyholm

Rovaniemen Tyttöjen Talo

Hyvinvointi Oma elämä Uutiset ja yhteiskunta

Mintun matka poliisiksi

Syksyn ensimmäinen mentoritapaaminen kokosi väkeä ruutujen äärelle eri puolilta Suomen Tyttöjen Taloja ja Tupia. Kuopion Tyttöjen Talolla oltiin myös kuulolla. Tunnelma oli odottava ja lämmin, kun iltapäivän vieraana esiintyi vanhempi rikoskonstaapeli Minttu Pihlas. Hän kertoi oman matkansa poliisiksi – ja erityisesti pelipoliisiksi.

Mintun tarina on täynnä käänteitä ja yllätyksiä. Se muistuttaa, ettei elämä aina kulje suoraviivaisia reittejä. Lapsena hän istui Ruotsinlaivalla ja haaveili hyttisiivoojan tai tankotanssijan ammatista. Yläkoulussa hän rohkeni sanoa ääneen haaveensa poliisin työstä, mutta opinto-ohjaaja tyrmäsi sen heti: poliisiksi päästäkseen olisi kuulemma pakko käydä armeija. Minttu kertoo hymyillen, ettei se pitänyt paikkaansa – ei silloin, eikä pidä vieläkään.

Koulupolun paineita ja vaihtoehtoja

Minttu sanoo suorittaneensa yläkoulun hyvin pitkälti luokan sisäisen paineen vuoksi. Lukiossa tilanne muuttui: paine hellitti ja motivaatio laski. Sosiaalinen elämä alkoi viedä tilaa koulunkäynniltä, mutta Minttu ei kadu valintaansa. Elämä kulki eteenpäin, ja lopulta hän valmistui lukiosta.

Matkan varrella hän ehti kokeilla monenlaisia töitä – pizzeriassa, kuntosalin vastaanotossa, päivittäistavarakaupoissa ja ripsienpidennyksiä tehden. Hetken aikaa hän jopa haaveili luokanopettajan urasta, mutta se ei tuntunutkaan oikealta suunnalta.

Rohkea päätös

Lopulta Minttu päätti hakea poliisikouluun. Hän muistaa vieläkin, miten pääsykoekirja oli ensimmäinen teos, jonka hän luki alusta loppuun – yhtä ruotsinkielistä osiota lukuun ottamatta. Kun opiskelupaikka varmistui, Minttu koki voimakasta huijarisyndroomaa: ”En kokenut olevani tarpeeksi hyvä tai riittävän yleissivistynyt.” Silti pisteet riittivät kirkkaasti, ja Minttu pääsi sisään.

Sittemmin hän on työskennellyt koulupoliisina, kentällä ja rikostutkijana. Jokainen tehtävä on opettanut jotakin uutta ja vahvistanut tunnetta siitä, että ala on oikea. Nykyään Minttu toimii pelipoliisina sekä verkko- ja pelitoiminnan kehittäjänä – roolissa, jossa yhdistyvät nuorten maailma, poliisityö ja digitaaliset yhteisöt.

Arki pelipoliisina

Pelipoliisin työ kuulostaa yhtä aikaa yllättävältä ja kiehtovalta. Minttu kertoo, että työpäiviin voi sisältyä striimausta Twitchissä, some-sisältöjen tekemistä, kouluvierailuja tai nuorten ohjaamista avun piiriin. Hän kuvailee työn parhaiksi puoliksi vaihtelevuutta ja hyvää työyhteisöä.

”Poliisissa voi työskennellä monessa roolissa, vaikkei olisi itse poliisi. Iso osa henkilöstöstä on rikosteknisissä tai muissa siviilitehtävissä. Se, että ihmiset tuovat työhön oman persoonansa, tekee koko organisaatiosta rikkaamman.”

Minttu itse on löytänyt oman paikkansa pelipoliisina. Hän nauttii vuorovaikutuksesta, joka tapahtuu ruutujen äärellä – siellä missä nuoretkin viettävät aikaa.

Mentoritapaamisen kuulijat kuuntelivat tiiviisti, ja aika kului huomaamatta. Keskustelu herätti paljon ajatuksia ja olisi ollut mukavaa kuulla vielä enemmän pelipoliisin arjesta.

Tytöt tarvitsevat esikuvia

Tytöt tarvitsevat esikuvia -mentorointi käynnistyi keväällä Tyttöjen Taloilla ja Tuvilla Lotta Svärd -stipendin tuella. Tytöt ovat saaneet itse valita mentorinsa, ja syksyllä mukana on kolme eri alojen ammattilaista. Yksi heistä on Minttu Pihlas – esikuva, jonka tarina rohkaisee tavoittelemaan omia unelmia, vaikka polku niihin ei aina olisi selkeä.

Työ ja raha Oma elämä Työ