Tiistaina 18.3. Joensuun Tyttöjen Tuvalla vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää (päivän etuajassa). Tasa-arvokysymykset ovat tyttötyön punainen lanka, joten päivä on meille joka vuosi tärkeä. Kuten joka tiistai neljän aikoihin, tänäänkin keräännyimme Tuvan sohville kertomaan ja kuulemaan toistemme kuulumisia. Tyttöjen Tuvan tunnelma on aina keskusteleva ja yhteisöllinen, mutta yhteinen hetki ja kuulumiskierros on meille erityisen tärkeä; silloin kaikilla on oma hetki jakaa toisille mitä mielen päällä on, jolloin kaikki muut kuuntelevat.

Kuulumiskierroksen jälkeen syvennyimme päivän aiheeseen eli Minna Canthiin sekä tasa-arvon tilanteeseen; yhdessä totesimme, että tasa-arvon toteutumisessa on edelleen suuria haasteita ja osin kehitys on mennyt myös aivan nurinkuriseen suuntaan. Tyttöjen Tupa, kuten muutkin tyttöerityiset tilat ovat tasa-arvon edistämisen ytimessä: tarvitsemme edelleen sukupuolierityisiä, turvallisempia tiloja itseilmaisulle, tunteiden käsittelemiselle, vertaistuelle sekä oman polun etsimiselle turvallisessa ja kannustavassa yhteisössä.

Tämä päivä oli meille muutenkin tärkeä: olimme saaneet kutsun Tyttöjen Talojen ja Tupien ensimmäiseen Tytöt tarvitsevat esikuvia -mentorointiin. Päivän mentori oli someaktivisti, toimittaja ja seksuaalineuvoja Pinja Eskola. Tätä tapaamista olimme odottaneet todella paljon muun muassa siksi, että seksuaalisuus on tärkeä aihe, josta Tyttöjen Taloilla ja Tuvilla tulee keskustella. Se oli merkityksellistä myös siksi, että Pinjalla on CP-vamma, erityisesti siitä näkökulmasta, että myös vammaisia ihmisiä otettiin mukaan mentoroimaan, eikä heitä (tai meitä!) ole jätetty ulkopuolelle.

Pinja sopi erityisen hyvin mentoriksi juuri tälle päivälle, sillä meidän mielestämme Pinja on kuin Minna Canth itsekin; rohkea tienraivaaja ja paremman, tasa-arvoisemman maailman rakentaja.

Pinjan motto on “Pitää uskaltaa uskaltaa.”

Odotimme kuulevamme Pinjan omaa näkökulmaa asioihin, ja mitä kaikkea hän on elämänsä aikana kokenut ja kohdannut. Odotimme myös sitä, että pääsemme esittämään Pinjalle omia kysymyksiämme.

Viritimme valkokankaan sohvien äärelle ja hyppäsimme linjoille. Oli ihana huomata, että meidän lisäksemme mentoroinnin äärellä oli monia muitakin tyyppejä Tyttöjen Taloilta ja Tuvilta ympäri Suomen. Olemme osa tätä Joensuun torin laidalla viikottain tapaavaa, turvallista yhteisöä, mutta olemmekin myös osa suurempaa tyttötyön verkostoa!

Mentorointihetken tunnelma oli kunnioittava ja lempeä. Oli mielenkiintoista kuulla Pinjan tarinaa ja hänen omaa ja omanlaista polkuaan siihen, missä hän on nyt. Siitä sai tietoa sekä vertaistukea. Oli tärkeää, että Pinjalle sai esittää kysymyksiä, hän toi asioita monelta kantilta esille ja puhui avoimesti seksuaalisuudesta ja seksistä. Erityisen merkitykselliseltä tuntui se, että Pinja puhui syömishäiriöstään. Mentorointihetkestä vahvistui tunne siitä, että Pinja on rohkea ja varmasti loistava työssään. On arvokasta, että hän toi asioita esille myös vammaisuuden näkökulmasta.

Pinja on meille merkittävä tyyppi, koska hän puhuu avoimesti vammaisuudesta, seksuaalisuudesta, erilaisista tabuista ja ennakkoluuloista. On niin tärkeää, että hän tuo näkyvästi esille omaa ammattitaitoaan, kokemuksia ja ottaa kantaa mm. vammaisten ihmisten epätasa-arvoiseen kohteluun sekä puhuu vammaisten oikeuksista.

Tuhat kiitosta upealle Pinjalle, sekä mentoroinnin mahdollistajille: Setlementtiliitolle sekä Lotta Svärd Säätiölle, jonka stipendin tuella toiminta toteutetaan.

Terveisin: Taika (Joensuun Tyttöjen Tuvan nuori) sekä Iida (Joensuun Tyttöjen Tuvan ohjaaja)

Tytöt tarvitsevat esikuvia -mentorointi on käynnistynyt tänä keväänä Tyttöjen Taloilla ja Tuvilla. Toiminta toteutetaan Lotta Svärd -stipendin tuella. Tytöt ovat saaneet itse päättää, keitä he haluavat mentoreikseen. Kevätkaudella mentoreita on kolme. Pinja Eskola on yksi heistä.

Rasismin vastainen työ riippuu paljon toimintaympäristöstä ja kontekstista, jossa sitä tehdään. Tällä viikolla Jyväskylän Tyttöjen talolla vietetään rasisminvastaista viikkoa, jonka tämän vuoden teemana on aktiivinen rasismiin puuttuminen. Tavoitteenamme on muistuttaa, että rasisminvastaisuus on yhteinen projekti, jonka hedelmistä jokainen voi hyötyä. Viikon aikana harjoittelemme yhteistyön merkitystä, kunnioitamme omia ja toisten rajoja sekä tutkimme ennakkoluulojen vaikutuksia käyttäytymiseemme.

Meistä jokaisella on ennakkoluuloja. Ennakko-oletukset ovat osaltaan jopa hyödyllisiä silloin, kun on tarpeen nopeasti tunnistaa jokin asia toisesta. Yleensä kuitenkaan ennakkoluulot eivät palvele meitä yhtä auliisti, vaan saattavat aiheuttaa eristäytyneisyyttä, kun niihin turvautuen teemme päätelmiä eteen tulevista tilanteista. Sen sijaan, että jäisimme ennakkoluuloihin kiinni, voimme oppia havaitsemaan ja purkamaan niitä.

Ennakkoluulojen haastaminen itsessä ja toisissa on tärkeää, sillä niiden takana voi piillä ystävyyksiä ja mahdollisuuksia, joita emme ole aiemmin nähneet.

Kun oivallamme, miten paljon täydennämme tietoa omilla oletuksillamme, opimme myös suhtautumaan havaintoihimme ja tulkintoihimme oikealla tavalla. Sen sijaan, että orjallisesti uskoisimme ennakkoluuloihimme niin, että oma maailmamme kutistuu ja suhtaudumme varauksella ja vihamielisyydellä muihin, voimmekin pysähtyä hetkeksi, tarkastella itsessämme viriäviä ajatuksia ja tunteita. Ennakkoluulomme tiedostaen voimme paremmin tulkita tilanteita oikein sen sijaan, että ennakkoluulomme tulkitsisivat tilanteen puolestamme.

Perjantain hyvinvointiryhmässä käsittelemme yhteistyötä ja ennakkoluulojen tunnistamista. Pohdimme rohkeutta sekä sitä, kuinka voimme kehittää omaa havainnointiamme ja ilmiöiden tunnistamista. Muistelemme hetkiä, jolloin teimme jotain rohkeaa ja puutuimme väärään käytökseen.

– Mitä ajattelimme tapauksessa?

– Miltä tilanteeseen puuttuminen tuntui?

– Miltä tilanne tuntui heti tapahtuman jälkeen?

– Pohdimme rohkeita ihmisiä, sitä mikä heidän käytöksestään tekee rohkeaa ja minkä ajattelemme olevan rohkeuden takana.

– Millä tavoin rohkea ihminen suhtautuu pelottaviin tilanteisiin?

Eräs asia, jota helposti jännitämme muiden kanssa on kieli- ja kulttuurierot.  Jyväskylän Tyttöjen Talon Mondo -hankkeessa, jossa on mukana tyttöjä ympäri maailmaa, aiheuttaa kieli toisinaan haasteita tai hassuja väärinkäsityksiä. Tällöin juttelun sijaan voidaan ennen kaikkea keskittyä yhdessä tekemiseen, jolloin yhteys toisiin voi löytyäkin puhumisen sijaan tekemisen kautta. Improvisaation keinoin opettelimme myös, että ”moka on lahja”. Sen sijaan, että jäisimme virheisiin kiinni voimme oppia niistä ja jatkaa eteenpäin yhdessä, kenties uutta oppineena.

On paljon, mitä voimme tehdä ruohonjuuritasolla rasismin kitkemiseksi ja ystävällisten suhteiden vahvistamiseksi. Kun olemme ympäristössä, jossa voimme kokeilla, onnistua ja mokata turvallisesti saamme löytää itsestämme uusia puolia ja opimme myös houkuttelemaan näitä positiivisia puolia muista esiin. Opimme luottamaan omaan hyväntahtoisuuteemme sekä kykyymme oppia, joissa kytee monen uuden ystävyyden siemen.

Kirjoittaja: Marianne Salopuro / Mondo-hankkeen tyttötyön ohjaaja / Jyväskylän Tyttöjen Talo