Enää reilu kuukausi jäljellä!

lauantai, 9. toukokuu 2015

Enää reilu kuukausi jäljellä!

Coucou! 🙂

 

Ensimmäinen vappu pitkästä aikaa ilman valkolakkia ja haalareita tuntui vähän hassulta, mutta nopeasti unohdin, että mikään vappu onkaan, kun kuten jo viime postauksessa totesin, täällä ei vappua kummemmin vietetä. Tykkään Suomessa siitä, että meillä on vaikka mitä juhlia ja paljon niihin liittyviä traditioita. Galluppini mukaan täällä ei kummemmin juhlita muuta kuin joulua tai jos juhlitaan, niin siihen ei liity mitään suurempia seremonioita.

 

 

 

IMG_6246.jpg

 

Vappu jokilaivalla Turun malliin 😀

 

 

 

Viikko ja kaks päivää enää niin kouluhommat on taputeltu!! Tänään pidän välipäivän tentteihin lukemisesta, mutta muuten olen lukenut useamman tunnin joka päivä. Muulla on hyvä lukuaikataulu niin ei pääse tulemaan mitään viime hetken paniikkia. Ja musta on tullut ihan suvereenisti pikku psykoanalyytikko :D. Suoraan sanottuna välillä meinaa pää hajota joillekin Freudin jutuille (eräät ovat saaneetkin kuunnella mun avautumisia useampaan otteeseen, kiitos henkisestä tuesta, ja mahtavista Freud-vitseistä), mutta psykan opiskelu täällä on antanut mulle myös tosi arvokasta kokemusta mm. kliinisten tapaustutkimusten analysoimisesta. Tulevaisuudessa haluan opiskella psykoterapeutiksi ja sitä ajatellen mun kurssit sopivat kuin nenä päähän.

 

 

 

IMG_6293.jpg

 

Oon lukenut todella viihdyttävää ja mielenkiintoista kirjaa ranskan kulttuurista, yhteiskunnasta, historiasta, perhe- ja rakkaus-elämästä jne. Suosittelen! Kirja on kirjoitettu 20 vuotta sitten, ja moni asia on muuttunut, mutta moni ei.

 

 

 

 

IMG_6258.jpg

 

Yllämainitusta kirjasta voi bongata ranskalaisten näkemyksen maailmankartasta :D. Kartta on julkaistu 80-luvulla ”Actuel”-lehdessä. Mun kokemuksen mukaan ranskalaiset ovat aina todella yllättyneitä ja ihmeissään, kun sanon, että ei, en halua asua Ranskassa 6 kk pitempään, ja kyllä, haluan työskennellä tulevaisuudessa Suomessa enkä Ranskassa. Mutta miksi ihmeessä??? Muutamaan kertaan oon rehvastellut, että Suomi on kaikilla mittareilla maailman paras maa asua, ja lisännyt, että meillä on tosiaan NELJÄ vuodenaikaa, eikä ikuinen talvi ja pimeys. Palkaksi olen saanut hyvin epäuskoisia katseita.

 

 

 

Oon sporttaillut tosi paljon enemmän kuin alkuvuodesta, mihin on vaikuttanut suuresti elämänrytmin hienoinen rauhoittuminen ja se, että oon löytäny treenikaverin! Mun naapurin kanssa käydään yhdessä lenkeillä ja treenataan puistoissa, ja viime viikolla hurahdin asuntolan ilmaiseen jumppaan nimeltä “Remise en forme” (eli vapaasti suomennettuna “takaisin kuosiin”). Tunneilla on ihan huippusymppis vetäjä ja tappava tahti, tykkään!! Toisin sanoen täältä palataan rantakunnossa eikä viinipöhnässä :DD.

 

 

 

IMG_6271.jpg

 

Lenkkipolkuja <3

 

 

 

IMG_6272.jpg

 

 

 

 

IMG_6274.jpg

 

 

 

 

IMG_6276.jpg

 

Cimetière Loyasse.

 

 

 

IMG_6284.jpg

 

Residenssillä on vaikka mitä ohjelmaa joka päivälle. Itse olen osallistunut vain Remise en Formeen.

 

 

 

Nykyään syödään ehkä enää kerran viikossa ulkona, kun alussa pahimmillaan viisikin kertaa viikossa. Kaikilla alkaa olla vähän sniidumpi mentaliteetti, ja mä ainakin olen jo ihan kyllästynyt ravintolaruokaan. Tykkään kokata itse, kun saa aina tuoretta ja terveellistä ruokaa.

 

 

 

IMG_6287.jpg

 

 

 

Tenttien jälkeen ollaan suunniteltu ainaki kaksi reissua: Päiväretki Annecyyn, joka on kaikkien hehkuttama pieni vuoristokaupunki ja touko-kesäkuun vaihteessa Etelä-Ranskaan (Montpellier, Marseille, Cassis, Aix-en-Provence)! St. Tropez on jäänyt vähän kaivelemaan mun mieltä, sinne pitäis kanssa päästä, mutta mulla ei ole kunnon korkkareita mukana ja se on niin kallis.. Pitää miettiä.

   

IMG_6286.jpg

En tiedä mikä pensas tämä on, mutta jo huhtikuun puolivälissä täällä kukki juhannusruusu. 

 

IMG_6304.jpg

Saône-joki.

 

 

IMG_6322.jpg

 

 

Niinkun otsikko kertoo, jäljellä on enää 1,5 kk. Mulla on ollut ensimmäistä kertaa päiviä tai oikeastaan vähän reilu viikon jakso, jolloin tuntui vähän tylsältä olla täällä, ja ajattelin, että mitä muka keksin tekemistä kolmeksi viikkoa tenttien jälkeen ennen kuin palaan Suomeen, mutta se fiilis on jo kaikonnut ja nautin taas täysillä täällä olosta.

Kavereitten kanssa ollaan tehty listoja, mitä halutaan vielä tehdä yhdessä ennen lähtöä, ja ollaan tehty toisillemme ystäväkoruja ja kuvakollaaseja ym. <3 Läheisimpien kavereitten kanssa ostetaan rakkauslukko ja kiinnitetään se johonkin Saônen siltaan. 

Suomessakin alkaa olla kuvien perusteella jo kevät, onneksi palaan kesällä, niin ei tule niin suurta kulttuurishokkia ainakaan sään suhteen. Ensi viikolle luvattu 31 astetta Lyoniin… 

 

Hyvää viikonloppua!

 

<3: Niina

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen Opiskelu

Liian fiksu lääkikseen?

psykologia

 

Viime perjantaina juhlistimme psykologian siirtymistä lääketieteelliseen tiedekuntaan.

Psykologian yksikkö (vai laitos? en ikinä muista kumpi..) on tähän asti sijainnut Helsingin komeimmalla tontilla eli Siltavuorenpenkereellä Kruunuhaassa. Krunikan kukkulalla olemme olleet autuaassa ylväässä yksinäisyydessä, vanhaa yliopistotunnelmaa henkivässä miljöössä. Tästä syksystä lähtien psykologian opetus ja tutkimus on laskeutunut lähemmäksi maankamaraa ja maallikoita eli Meilahteen, missä sijaitsee lääketieteellinen tiedekunta. Siirtymä on sujunut yllättävän kivuttomasti, vaikka psykologian henkilökunta ja opiskelijat ovat joutuneet vaihtamaan hulppean merinäköalan ja isot luentosalit Meilahden kliinisiin käytäviin ja avokonttoreihin.

 

psykologia

 

Helsingin psykologian opiskelijat ovat aina osanneet olla ylpeitä siitä, kuinka vaikea pääsykoe meillä on. Sisäänpääsyprosentti on pitkään hengaillut 3-5 % välillä (joka on pienempi kuin lääkikseen, mistä se sitten kertookaan ;)), eli vain harvat ja valitut pääsevät osaksi loistavista psykologian opinnoista. Monen psykon lempi haalarimerkki onkin tähän asti ollut ”Liian fiksu lääkikseen”. En tiedä miten suu pannaan nyt, kun psykologia on virallisesti osa lääketieteellistä tiedekuntaa :D.

Käsittääkseni lievästä ylimielisestä ennakkoasenteesta huolimatta (joka lienee jo jäänyt historiaan, ja joka reflektoi enemmin psykologien heikkoa ammatti-identiteettiä tai –itsetuntoa kuin mitään muuta), psykalla suhtaudutaan erittäin positiivisesti ja odottavaisin mielin siihen, mitä tiedekuntamuutos tuokaan tullessaan. Onhan se paljon coolimpaa, että psykologian maisterin papereissa lukee lääketieteellinen tiedekunta vs. käyttäytymistieteellinen, vai mitä? Lisäksi psykologian ja lääketieteen tutkimusaiheet sivuavat paljon toisiaan, sekä kliinisessä työssä psykologi ja lääkäri ovat usein työpari tai ainakin samassa tiimissä eli uskoisin, että tiedekuntamuutos tuo lisäarvoa kummallekin osapuolelle.

 

psykologia

 

Menolippu Meilahteen -päivä alkoi juhlapuheilla, mistä siirryttiin syömään rakkaaseen Oliviaan eli Siltavuorenpenkereen näköalapaikalla sijaitsevaan opiskelijaravintolaan. Seuraavaksi vuorossa oli Kompleksin eli Helsingin psykologian ainejärjestön kahvihuoneen jäähyväiset, skumppatarjoilu ja tilausratikkakyyti Meilahteen. Meikussa vähän lisää puheita, kampuskierros, kahvia ja musiikkia. Jatkot olivat Korjaamolla. Oli kyllä hauska päivä!

Musta tällaiset siirtymäriitit tai päätösjuhlat on tärkeitä: Ne auttavat sopeutumaan muutoksiin ja luovat yhteisöllisyyttä. Olin ensimmäisinä opiskeluvuosinani ihan poruilla siitä, että yliopistolla ei ole mitään kevätjuhlaa vaan kesäloma alkaa silloin, kun kurssit loppuvat. Tuntui, että lukuvuosi loppui kuin seinään, mutta siihenkin tottui.

Loppukevennykseksi Menolippu Meilahteen –tilaisuudessa kuultua: ”Lääkäri voi aloittaa tapaamisen potilaan korvan tarkastamisella eli alemman tason toiminnolla. Psykologeilla ei ole sellaisia (tässä: alemman tason toimintoja).” 😀 

 

Hauskaa loppuviikkoa<3!

Bisous, Niina

 

P.S. Muistakaa Lähde Mieleesi – psykologi tavattavissa -tapahtuma 23.9. lauantaina Lapinlahdessa! Huikeeta setti luvassa (lue lisää täältä ja täältä!)!

 

Kuvat: Taru Mari. Nyt ei taida olla mitään jännää behind the scenes -tarinaa kerrottavana paitsi, että muhun isku ujous ja kuvausahdistus ja halusin jonnekin mahdollisimman syrjäiselle paikalle kuvaamaan. Kuvan nahkarotsi on mun ihan ykköslempparibestvaate ja ostin sen kierrätettynä UFFilta. Sinisen pelipaidan sain pikkuveljeltä ja lippiksen ostin Stockan lastenosastolta. Muut kledjut on hankittu Montréalista silloin, kun olin siellä vaihdossa. Eli kaikki ei ole vanhaa ja koinsyömää, mutta siihen pyritään :D.

Lue myös:

Elämäni paras kasvohoito Ekopharman eettisillä tuotteilla + ARVONTALähde mieleesi – psykologi tavattavissa  ∞
Vegaanin ruokapäiväkirja ∞ 8 + 1 Luonnon hyvinvointivaikutusta ∞ Kootut psykologia postaukset ∞ Ikäkriisi + voimalause ∞ Proteiinirikas vegearrabbiata (ve) ∞ Voiko psykologi pitää blogia? ∞ Mitä, jos yksisarvishoito tai enkeliterapia ei autakkaan? ∞ Miksi hain opiskelemaan psykologiaa? ∞ Huvittavinta, mitä olen hetkeen kuullut x 6Puolukkakinuski-raakakku: Näillä vinkeillä onnistut varmasti

 

Ota yhteyttä: unepetitelife@gmail.com | Seuraa une petite lifea Facebookissa | Seuraa une petite lifea Instassa @unepetitelife

 

Muoti Oma elämä Opiskelu Päivän tyyli