Koronakotoilu: Elämää omassa kuplassa – 10 vinkkiä!

Nyt on taas yhtäjaksoinen viikko takana tätä hyvinkin intensiivistä vanhemmuutta ja koronakotoilua koululaisten kanssa. Olen pärjännyt verrattain hyvin. Olen vahvasti vetovastuussa melko lailla kaikesta kotona tapahtuvasta, mutta jollain kumman tavalla olen vielä aika järjissäni.

Asiaan liittymätön hyvänmielen karitsa

Tässä meidän koronakotoiluvinkit:

1. Strategiamme on ollut elää ihan tarkoituksella omassa kuplassa, jonne ei juuri olla uutisointia kaivattu. Ollaan eletty perheen kesken mahdollisimman huoletonta elämää. Korona-sanaakaan ei ole ihan joka päivä mainittu koko perheessä ja olemme eläneet tätä aikaa kuin ”vähän” pidennettyä perheviikonloppua.
2. Isointa lasta, joka omatoimisesti seuraa medioita, on kielletty keskustelemasta korona-aiheesta yhtään pienempien kanssa. Kun hän haluaa puhua omista tunteistaan ja ongelmistaan asiaan liittyen, tehdään se kahden kesken aikuisen kanssa. Näin on vältetty harmitusten, huolten ja väärinymmärrysten tarttumista muihin. Harmitukset ja huolet tarttuvat vielä koronaakin herkemmin ja koemme, että pienemmillä lapsilla ei ole niille mitään käyttöä.
3. Aikuisten huonot hetket ja levottomuus on hoidettu aikuistenvälisinä eikä voivoteltu lasten kuullen mitään. Tätä olemme pyytäneet myös osalta muista aikuisista, joille lapset ovat soitelleet. Keskusteluja voi käydä ihan hyvin siitä näkökulmasta mitä voi tehdä eikä vain junnata siinä, mikä on kielletty.
4. Lapsia ei ole viety minnekään, missä korona-asioita pitäisi huomioida mitenkään. Kauppakassit on tilattu kotiin ja tarvittavat muut asiat on hoitanut toinen aikuinen yksin. Välillä lapset ovat olleet autossa odottamassa sen aikaa, mutta enimmäkseen he eivät ole vaan kertakaikkisesti olleet missään mukana.
5. Olemme pitäneet yllä ihan normaalia päivärytmiä ja kouluosuus on hoidettu aamusta alkaen niin kauan kuin tehtäviä on ollut. Ennen koulun alkua lapset ovat olleet joka aamu ulkoilemassa, jotta ovat sitten jaksaneet rauhoittua spurttaamaan kouluhommat pois.
6. Olen normaalia enemmän osallistunut lasten tekemiseen ja jaksottanut päivänkulkua, jotta anarkialta vältytään. Toistaiseksi on vältytty. Olen teettänyt kaikenlaista hommaa ja tehtävää ja projektia niin paljon, että riittää.  Tällä tarkoitan sitä, että lapset ovat touhunneet niiden parissa eikä riitetelylle ja sekoilulle ole niinkään ollut sijaa.
7. Iltapäiväkerhosta isoin lapsi on vapautettu ja pienempien toiminta on aika ohjelmoitua. En ole yhtään mikään askartelumutsi, mutta olen nyt keksinyt joka päivälle jonkun askarteluoperaation tai muun, mitä olen itse avustanut ja organisoinut.
8. Ulkoilun määrää on lisätty normaalista (ei kovin mittavasta) määrästä hurjasti. Mielestäni tämä rauhoittaa sisällä oleskelua ja koulunkäyntiä sekä aiheuttaa väsymystä iltaisin (=lapset nukahtavat helposti). Monenlaisella tekosyyllä on kävelty, pyöräilty, skuutattu, Pokemon Go:attu ja hoidettu mitä lie mukamatärkeitä ulkotehtäviä. Trampoliini on myös kasattu ja sitä aktiivisesti toki käytetty.
9. Välillä jaan lapset erilaisiin aktiviteetteihin mahdollisimman kauas  toisistaan (niin kauas kuin pienessä talossa nyt voi). Tulemme varmasti kyllästymään toisiimme aivan julmetusti, mutta ei vielä. Yksi yläkertaan katsomaan YouTubea, yksi alakertaan tekemään läksyjä, yksi pihalle ja yhden kanssa pitkälle skuuttikävelylle. Kaikille vähän tilaa.
10. Olen säästellyt ruutuaikaa. Tarkoitan, että lapset ovat saaneet olla tähän mennessä tosi vähän ruuduilla koronakotoilun aikana. Teen näin siksi, että sitten kun molempiin aikuisiin iskee väsy (tai sairastuminen), voimme hyvällä omalla tunnolla antaa mennä. Ajattelen sen pankkina, johon nyt kerrytän ”käyttämättömiä” ruututunteja ja sitten toisena hetkenä voidaan ottaa niitä säästöstä. Säästän tässäkin asiassa pahan päivän varalle.

Mieliala on nyt aika hyvä. Viikonloppuna meinasi meitä molempia aikuisia alkaa ahdistamaan, mutta ratkaisimme asian rakentavasti kilaroimalla  toisillimme välikausivaatteista ja järjestämällä kumpikin toisillemme omaa aikaa ilman lapsia.