Koronakotoilu: Kotoiluprojektini tärkein päämäärä on pysyä järjissäni, mutta pari muutakin tavoitetta löytyy

Kun kävi ilmi, että tulemme viettämään useita viikkoja kotona, stressaannuin ensin vähän ja päätin, että otetaan tämä nyt ikäänkuin projektina. Suhtaudun projektiluontoisesti melkein kaikkeen, joten miksi ei tähänkin.

Valitsin projektin keskeisemmäksi tavoitteeksi pysyä järjissäni lähes keinolla millä tahansa ja asetin itselleni löyhät rajat siihen.

-Pidän  kiinni siitä, että lapset tekevät pääosin aikaa järkeviä juttuja ja ruutuaika ei valtaa elämää enemmän kuin normaalistikaan

-Yritän olla itse edes niin aktiivinen, että päivittäinen askelmääräni ei jäisi alle 5 000

Ei hurjan kunnianhimoista, mutta tärkeintä on, että jonkinlainen projekti on olemassa. Sitten kun tämä projekti on ohi, olen ajatellut ottaa seuraavaksi projektiksi reissata niin maan perkeleesti sitten kun se on taas sopivaa.

Miten on mennyt?

Noh, ihan ok. Ruutuaika on pysynyt kurissa oikein hyvin kaikilla lapsilla ja touhut hyvinkin kivoina ja järkevinä. Se on käynyt yllättävän helpostikin nyt kun olen asiakseni ottanut puuttua normaalia enemmän heidän päiviensä kulkuun. Samaa ei voi sanoa omasta ruutuajasta, sitä onkin lasketeltu surutta menemään. Onneksi ei ole tullut siihen mitään rajaa laitettua 😉

Askel-puolella onnistuminen on ollut yllättävän vaikeaa. 5 000 kuulostaa vähältä ja onkin, mutta kyllä vaan meitä näin passiivisia ihmisiä on olemassa ja pahoin pelkään, etten ole edes ainoa laatuani. Minulla askelmäärää mittaa vain kännykkä, jotka ei tietenkään ole aina mukana ja jos onkin, on akku välillä loppu. Joka tapauksessa tavoite oli asetettu koskemaan näitä ”todistetusti laskettuja” askelia. Joinain päivinä tuntuu, että lyhyenoloinenkin kävelypyrähdys kerryttää reilusti askelia ja toisena päiväna tuntuu, että olen tehnyt kaikki maailman asiat ja ne eivät kerry millään.

Sivuprojektina Kesäkuntoon- projekti

Kotoilutavoitteiden lisäksi minulla on käynnissä Kesäkuntoon-projekti, joka ei viittaa koko ihmisen kesäkuntoon saattamiseen, vaan ainoastaan jalkapohjiini. Jalkapohjani ovat aina aivan ruokottomassa kunnossa ja lähetin yhtenä päivänä niistä horror-kuvan ystävälleni. Haluaisin melkein laittaa sen tänne, mutta kuva saattaa järkyttää herkimpiä, joten pidetään se omissa arkistoissa. Sain ystävältäni lahjaksi jalkahoidon ja puhuttelun. Hän asetti minulle tavoitteeksi saattaa jalkapohjani pysyvästi kesäkuntoon ensi kesään mennessä. Jalkahoidon jälkeen jalkapohjani olivatkin jonkin aikaa hyvät, mutta nyt on jälleen tapahtunut paha repsahdus. Joka päivä päätän aloittaa jalkojen hyvä hoidon huomenna, mutta ehkä voisin nyt heti tänään ihan oikeasti tehdä niille jotain. Tai ehkä sittenkin huomenna aloitan sen.

Minkälaisia projekteja teillä on käynnissä?  Miten niiden kanssa on mennyt?