Koronakotoilu: Nyt valitetaan kotitöistä! 9 pahinta

Terveiset täältä koronakuplan sisällä olevasta kotityökuplasta!

Olen ihminen, joka i-n-h-o-a-a- melkein kaikkia kotitöitä ja etenkin niitä, jotka toistuvat usein. Pahimmat aivan päivittäin. Minusta kotitöistä valitetaan ihan liian vähän. En ymmärrä miten porukka jaksaa niitä niin hyvin.

Ajattelin tehdä tähän sellaisen kotityöraivolistan. Täältä pesee!

1. Pöydän pyyhkiminen. Inhoan, inhoan, inhoan. Joka päivä. Monta kertaa. Uudestaan ja uudestaan. Rätti on ällöttävä, vaikka olisi juuri vaihdettu. Pöydänpyyhkimisestä kauheaa tekee nimenomaan frekvenssi. Se on saatana koko ajan!!
2. Kierrätysroskien vienti. Kierrättäminen itsessään on mielestäni vaivatonta ja ihan ok, mutta kaikki astiat koko ajan pursuavat. Aina sitä paitsi sataa räntää, jotta tuulessa liehuvien muovinkappaleiden tähtääminen keräyslaatikkoon on maksimaalisen ärsyttävää.
3. Ovien sulkeminen. Meillä on kaksi ovea (+ulko-ovet), joita olisi tärkeää pitää suljettuna melkein koko ajan vuoden ympäri. Kaikkien onneksi nämä ovet ovat ne, mitä käytetään kaikkein useimmin. Elämäni koostuu 15 prosenttisesti noiden kahden oven sulkemisesta tai niistä valittamisesta. Vitun rintamamiestalot.
4. Perunoiden peseminen. Tarkemmin sanottuna uusien perunoiden. Dilemma on paha, koska rakastan keitettyjä perunoita ja uusia perunoita ja melkein kaikkia perunoita. Mutta peseminen, yhhhhyhhyyyyy.
5. ”Declutterointi” eli erilaisten satunnaisten pöydillä tai jossain lojuvien kasojen purkaminen. Hetki, jolloin pitää päättää mitä tehdään puolikäytetylle AA-paristolle, keraamiselle ketulle, jolta on irronnut häntä, jonkun exältä kulkeutuneellee jonkin asian osalle, mainoslippikselle, katsastusmuistutukselle ja sukkahousukuitille. Pahinta. Onneksi mieheni hoitaa näitä enemmän kuin minä.
6. Tiskikoneen tyhjennys. Ärsyttää koska sitä pitää tehdä koko-vitun-ajan ja koska meidän kone ei pese ihan kunnolla, enkä keksi edes syytä sille. Sitten pesen jotain uudelleen ja olen kamala luonnontuhoaja niin tehdessäni.
7. Ylijääneiden ruokien laittaminen jääkaappiin. Pitäiskö säästää vai ei? On niin pieni määrä, että pitäiskö vain syöda tuo? Eeeen mä nyt kumminkaan ja sitten pitää jahdata jotain sopivaa purkkia ruuan suojaamiseen. Purkkikaappi on sekaisin ja pitäiskö se nyt samalla järjestää. Ai vittu nyt taas, eihän se sopiva kansi löytynyt vaikka järjestikin. Ehkä se on tiskikoneessa? Ai no mutta tämähän pitäis kanssa tyhjentää. Ne ei se ollut täälläkään. No ehkä tiskikaapissa? Tai no jaa, tulihan tässä jo uusi nälkä. Sama syödä se jämä vaan nyt.
8. Puhtaan pyykin viikkaus. Eeeei vaan pysty. Lykätään kolme viikkoa. Kai ne siitä sitten vähenee.
9. Yhtään minkään etsiminen. Hallitusta kaoksesta huolimatta minulla on hyvä käsitys asioiden paikoista sillain suuntaa-antavasti. Melkein kaikki löytyy viimeistään kolmannesta paikasta, jota epäilen. Ne, mitkä eivät löydy, eivät tosiaan löydy sitten yhtään millään. Olemme etsineet yli vuoden yhtä kovalevyä. Ihan joka paikasta. Mieheni on katsonut jopa jokaisesta jauhopussista mitä meillä on, vaikkei ole yhtäkään syytä maailmassa säilyttää sitä jauhopussissa.

Oikeastaan tarkemmin ajatellen tuo pöydänpyyhintä olisi pitänyt vaan toistaa viisi kertaa. Ai saatana.

Valitatko kotitöistä ja jos et, niin miksi?