Kotitöiden jakaminen lapsille; 4 ongelmaa ja pieni ratkaisun siemen

Olemme pitkään miettineet, että lapsille pitäisi jakaa enemmän säännöllisiä kotitöitä.

Mutta, mutta…

-Perheen kokoonpano vaihtuu koko ajan. Jopa kolme kertaa viikossa. Pekka tyhjentää tiskikoneen keskiviikkoisin ja perjantaisin voi siis aiheuttaa sen, että Pekka ei tyhjennä sitä käytännössä koskaan, koska ei ole paikalla.

-Vaihtelut päivärytmissä. Lapset lähtevät välillä meiltä pois kesken päivän ja toisaalta eri päivillä on muutenkin monenlaisia käänteitä. Pekka laittaa pyykit kuivumaan tiistaisin voi äkkia päätyä siihen, että Pekalla on tiistai tosi täysi ja pyykkien ripustaminen kuivumaan on aivan kertakaikkisen liikaa vaadittu juuri siltä tiistailta. Lisäksi voi olla, että sille päivälle ei olekaan pyykkiä, koska meillä ei ole mitään tiettyä pyykkipäivää. Pyykkihuolto tehdään sen perusteella mikä on oma jaksaminen ja kuinka suuri on kasa. Päivän muu ohjelma tietysti myös vaikuttaa.

-Vanhemmat ovat tällaisessa löperöjä. Olemme molemmat sellaisia, että vastuunjakamisen mielessäpitäminen ja siitä muistuttelu tuntuisi tuottavan lisätyötä aikuiselle. Erityisesti minä olen  myös löpero vahtimaan asioita loppuun, jos en ole sillä tuulella.

-Lapset ovat eri ikäisiä ja osaamistasoltaan erilaisia. Selvähän se.

Näistä syistä ”virallista” kotitöiden jakamista ei olla osattu tehdä ja toisaalta kotityökuorma on tuntunut itselle suurelta. Toisaalta olen ”tilanteen ollessa päällä” ihan hyvä jakamaan tehtäviä lapsille. Huono puoli siinä on kuitenkin, että monesti tehtävän menestyksekkääseen tarvitaan enemmän tai vähemmän aikuisen ohjeita. Se taas tuo kuvaan opetusasetelman  ja lisäkontaktin, mitä ei aina jaksaisi sitäkään. Koko ajan ei haluta olla vuorovaikutuksessa etenkään moneen suuntaan samaan aikaan.

Nyt olemme melkein puolivahingossa löytäneet pienen ratkaisun siemenen!

Nimesimme kolmelle pienimmälle lapselle pienet kotityöt, jotka tehdään joka päivä. Kaikki tehtävät on mahdollista hoitaa samanaikaisesti. Näin viikonpäivällä ei ole väliä, eikä sillä ketä kaikkia on paikalla.

-6-vuotias vie vessan pyyhkeen pyykkiin ja tuo tilalle uuden

-7-vuotias vie tietyssä kohdassa alati kasvavan yhteisen pyykkikasan likapyykkihuoneeseen

-8-vuotias ”tekee vissyt” eli hiilihapottaa kaikki meidän vesipullot täyteen

Olemme sopineet, että tämä hoidetaan päivällisen jälkeen. Jos päivällinen syödään  muualla tai ei muuten täsmää tähän, aikuinen ilmoittaa milloin oma homma pitää hoitaa. Vasta ensimmäisen kerran jälkeen tajusin, että tämä kombinaatio on aivan täydellinen myös vieraiden tuloa ajatellen.

Jos meille on tulossa vieraita on varmuudella selvää, että nämä kolme tehtävää pyritään hoitamaan ennen vieraiden tuloa.

Nyt voin vain sanoa, että ”tehkää teidän homma nyt” ja ne tapahtuvat itsestään. Tehtävät eivät vaadi mitään lisäohjeita, koska ne ovat täysin selviä ja yksinkertaisia. Lisäksi ne ovat niin pieniä ja nopeita hommia, että lapsia ei harmita millään lailla niitä hoitaa. Äkkiä ajateltuna voisi ajatella, että mikä hyöty näin pienistä hommista edes on, mutta minua ainakin turhauttaa ihan hirveästi toistuvat, tylsät, rutiinihommat.

Päivässä tämä nyt automaattisesti toimiva asia on vienyt meiltä aikuisilta yhteensä ehkä…olisiko seitsemän minuuttia? Ei kovin paljon. Paitsi että se on viikossa 49 minuuttia. On muuten reilut 42 tuntia vuodessa! Pienistä puroista muodostuu koko elämä niin ajankäytöllisesti kuin taloudellisestikin.

Puuhakkaina (tai muuten runsaslukuisina) päivinä nuo hommat pitää tehdä meillä pariin, jopa kolmeenkin kertaan yhden päivän aikana. Nyt kun jokaisella on oma hommansa, ei mikään estä meitä aikuisia komentamasta lisäkierrokselle kesken päivän.

Ja mites se neljäs lapsi?

Niin, meillähän on se neljäskin lapsi.

Hän on muita vanhempi ja ajattelen olevat minulle ja miehelleni hyödyllisintä säilyttää kotityöasiat hänen osaltaan näin kun ne ovat nyt. Hänelle on kotihommia ehditty opettaa monta vuotta enemmän kuin muille ja hänellä on taitoja ja valmiuksia tehdä mitä milloinkin. Hän tarttuu joihinkin tehtäviin oma-alotteisesti ja toisiin pyynnöstä aika helposti. Hän tekee mielellään aamupalan vaikka koko perheelle useana aamuna viikossa. Lisäksi hän on innostunut vähän kokkaamisesta ja leivonnasta ja osaa jo tehdä omin päin (kaupassakäyntiä myöten) joitain ruokia ja leipoa pullaa.

6-vuotissynttärien yllätysaamupalaa. Isoin lapsemme dippaili mansikat suklaaseen ja strösseliin sekä kokosi vartaat edellisenä iltana valmiiksi.

En ole koskaan vielä varsinaisesti määrännyt häntä tekemään mitään isompia kokkausjuttuja, mutta hän on kuitenkin esimerkiksi eilen pyynnöstäni/ehdotuksestani käynyt kaupassa, siivonnut keittiön pöydän ennen leivontaa, tehnyt pullataikinan munkkeja varten (ja osallistunut munkin paistoon minun kanssani), siivonnut jäljet, tyhjentänyt tiskikoneen ja täyttänyt sen.

Omasta mielenkiinnostaan hän teki eilen aamupalaleivät kaikille ja imuroi rahaa vastaan yhden kerroksen talostamme.

Jep, ei ole syytä pyytää tai varsinkaan käskeä tekemään enempää. Syytä on sen sijaan kiittää miljoonasti ja antaa tukea uusien asioiden opetteluun jatkossakin. En osaa edes laskea kuinka paljon minuutteja missäkin ajassa hän minulta säästää.