Aiemmassa postauksessa kerroin meidän erinomaisen hienoista harrastuksista. Niitä en suuremmin suosittelisi kenellekään, mutta nyt mieheni keksi hyvän idean mitä voisimme tässä harrastella. Ja mikä tarkeintä; kilpailla!

Pankeille on tullut uutena tuotteena osakesäästötilit, joissa osakkeita voi ostaa ja myydä vapaasti ja verot tuotoista maksetaan vasta silloin, kun raha poistetaan osakesäästötililtä pois. Aiemminhan osakkeita on saanut toki ostaa ja myydä miten lystää, mutta jokaisesta myynti on laskettu heti tuloksi ja siitä on pitänyt maksaa pääomatuloveroa, jos on onnistunut haalimaan tuottoa osakekaupallaan. Nyt osakkeet pystyy myymään osakesäästötilin sisällä maksamatta pääomatuloveroa ja verot maksetaan vasta sitten, kun rahat siirretään pois osakesäästötililtä. Tämä aiheuttaa sen, että veroja ”samoista” tuotoista ei tarvitse maksaa kuin yhteen kertaan tililtä nostamisen yhteydessä. Se tekee osakkeiden kanssa leikittelystä halvempaa ja kynnys aktiivisempaan osakekauppaan voi sen myötä laskea.

Mieheni ehdottikin, että perustamme nyt molemmat tuollaisen osakesäästötilin ja siirrämme sinne saman summan rahaa, jolla sitten pelailemme järkeväksi katsomallamme tavalla. Meistä kumpikaan ei ole mitenkään osaava näissä hommissa, mutta kyllähän tämä hauskalta kuulostaa. Toivottavasti emme jää kauheasti miinukselle kumpikaan!

Säännöt on nyt alustavasti sovittu näin:

-sama summa siirretään alussa, mutta molemmat tekevät sijoituspäätökset omaan tahtiin

-toiselle pitää kysyttäessä kertoa oman salkun arvo ja sisältö, mutta omaa pelistrategiaa eli suunnitetuja kauppoja ei tarvitse paljastaa

-kuuden kuukauden päästä tarkistetaan kummalla on menestyksekkäämpi salkku ja voittaja saa jonkun messevän palkinnon

Mies ehdotti, että meillä voisi olla myös jotain pienempiä väliaikapalkintoja (esim.imurointi), mutta en tiedä onko siinä nyt tässä meidän tilanteessa mitään suurempaa järkeä. Loppupalkinto kumminkin pitää määritellä ennen kuin peli potkaistaan käyntiin.

Onko ideoita? Näin perheensisäisessä vedonlyönnissä se saa olla aika isokin.

Meillä ollaan vähän väsyneitä ja myös passiivisia kaiken sellaisen osalta, mikä ei ole pakollista juuri nyt. Pääosin tämä johtuu siitä, että työelämä tähän vuoden aikaan on saatanasta ja velvollisuuksia on perhe-elämän osalta aika paljon ihan vakiona. Säätila ja pimeys toki eivät auta jaksamisasiaa. Hirmuinen väsymys, selittämätön päänsärky ja muu loskapaska-arki eivät kuitenkaan ole lannistaneet meitä (vielä) kokonaan, vaan olemme kaikesta väsymyksestä huolimatta suhteellisen hyväntuulisia.

Lempiharrastuksemme ovat tällä haavaa seuraavat:

1. Kännykkäkuvien räpsiminen ympäriinsä ja niiden katselu.
2. Itsemme, toistemme ja lastemme kehuskelu valokuvien (ja arkitoimien) innoittamana. Se tunne, kun on niin täynnä omaa erinomaisuutta, että itseäänkin hirvittää lesoilun määrä (onneksi kukaan ei kuule). Mutta minkäs teet kun niin ja näin hyvin vedettiin se ja tää juttu töissä, ruokakaupassa tai missä nyt sitten oltiinkan? Ja lapset tosiaan ovat niin ihania, hyvinvoivia, iloisia, hienoja, hyväkäytöksisiä kuin vain toivoa voi.
3. Vissyn juonti ja hapankorpun syöminen itsekehuskelun ohessa. Turmiollinen lohturuokavinkki; kun hapankorpulle laittaa ohuesti voita, viipaleen juustoa ja lykkää sen kymmeneksi sekunniksi mikroon, on kyseessä taivaallinen herkkupala. Toista 67 000 kertaa joka arki-ilta ja siirry kohtaan viisi.
4. Kierrätysroskien viemisen välttely. Ihan hyvin voi siirtää huomiseen/ensi viikkoon/ensi kuukauteen/vuoteen… Ihan hyvin mahtuu vielä kävelemään keittiöön ja eteiseen. Tai no ei nyt hyvin, mutta pystyy.
5. Lihominen. Listan kaikki aktiviteetit tapahtuvat pääosin sängyssä, joten… mm-m… lihominen… (meidän sänky sijaitsee keskellä olkkaria niin, että pystymme sängystä käsin tarkkailemaan  ja ohjailemaan erinomaisten lastemme touhuja evää ojentamatta).

Jep, älä tee perässä. Paitsi kakkoskohdasta tulee hyvälle mielelle, mikäli löytää samanhenkistä seuraa.