Mieheni on… no lue itse millainen

Parisuhteemme on hyvinkin keskustelevainen ja puhumme oikeasti kaikesta. Jatkuva kaikkien aiheiden läpikäyminen on varmaankin pääsyy siihen, miksi viihdymme niin pirun hyvin yhdessä. Mieheni on älykäs ja hyvä keskustelija kaikin tavoin ja arvostan sitä hurjasti. Hänellä on kuitenkin muutama keskustelunaihe, joissa tekee mieli laittaa välillä sormet korviin ja mumista, koska kiinnostusta on hanka edes näytellä näihin aiheisiin liittyen.

  1. Avaruus – Hyvin hankala aihe, jos ei siitä ole kovin kiinnostunut. En keksi mitään järkevää sanottavaa siitä ja pelkkä kuunteleminen ei aina riitä.
  2. Norjan paratiisihotelli – Ilmeisesti Norjan paratiisihotelli on parasta, mitä tv-historiassa on kuunaan keksitty. Ihmiset ovat kauniimpia, maisemat pastellisempia ja peli ovelampaa. Sain jopa matkalleni kommentteja Norjan paratiisihotellin etenemisestä (jota en siis itse seuraa) ja jopa kuvan yhdestä osallistujasta. OK…kiitos huolenpidosta…kai? Kotiinpaluuni jälkeen olemme yhdessä katsoneet viimeiset jaksot ja minulle on tehty kattava perehdytys siitä, kenestä osallistujista ME pidämme. Luojan kiitos tuo kausi on nyt saatu valmiiksi katsottua.
  3. Miesten vaatetus – Hänen oma nykyinen tai tuleva vaate-, kenkä- tai asustehankintansa. Vaatekaupoissa pyöriminen (niiiiin ei mun homma) ja myös jonkin tilaisuuden osallistujien vaateratkaisujen funtsiminen kaikista näkökulmista. On jopa käynyt niin, että olen ollut tapaamassa ”omia” kavereitani ja hän on kysynyt kotiintullessani, että oliko Kallella vihreä vai ruskea neule päällä. Ai, kas kun ei nyt tullut tehtyä listaa siitä mitä kenelläkin mieskaverillani oli päällä…Ensi kerralla katson tarkemmin.

Kirjoittaessani tätä postausta hän intoilee kokkausaiheiden parissa. Hänellä on ikäkriisi, koska tuleva pääministerimme on 34-vuotias ja jotenkin tämä vaikuttaa meihin niin, että meidän täytyy alkaa graavaamaan kalaa. Logiikka ei aivan avaudu, mutta graavatkoon. Hän tuli juuri tarkentamaan havainnollisesti miten graavilohi sitten leikataan. Lisään Instaan videon aiheesta (#uptodateblogi). Tiedätte sitten senkin.

Lisäksi hän suunnittelee piparitalotalkoita itsenäisyyspäiväksi ja tuhannen taalan kysymys onkin, että tehdäänkö piparitalot kuudelle vai yhdeksälle lapselle ja millä reseptillä. Eli kutsuuko hän yhden vai kaksi kaveria lapsineen meille rakentelemaan.

Koska mielenterveyteni on minulle kallis, aion todellakin olla itse töissä sen aikaa ja jättää miehet ja lapset kotiin keskenään. Näin olen järki-ihmisenä toiminut aina aiempinakin vuosina. Viime vuonna perinnettä vaalittiin keskellä muuttoa ja remonttia. Kesken väliseinien purkamisen ja villoittamisen harvemmin aletaan pitkän kaavan mukaan leipoa, mutta nyt sekin on nähty (paitsi minä en nähnyt, koska pakenin paikalta). Lopputuloksena oli seitsemän piparista leivottua, paistettua, koottua ja koristeltua traktoria.

Ihana mies. Ja ihanat kaverit.

Puheenaiheet Parisuhde

Joulu – mikä ihana tekosyy seota ostamaan tuttaville tavaraa!

Sieltä se taas tulla jolkottaa, joulu.

Joka vuosi etenkin näin ostamisen superpäivänä on aiheellista nostaa esiin sama aihe; toiveena on saada vähemmän lahjoja!

Olethan niin ihana, ettet osta lahjoja niille jotka eivät lahjoja toivo!

Keskustelupalstoilla on jo kuukauden verran kohistu tästä aiheesta, että miten oikeasti saada tuttavat ja sukulaiset lopettamaan tai kohtuullistamaan lahjojen ostoa. Ymmärrän täysin, mistä on kyse. Niin kauan kuin minulla on ollut lapsia, olemme saaneet lahjoja paljon enemmän kuin olisin toivonut – saati tarvinnut!

Hankalaa lahjavyöryssä on se, että antaja aivan vilpittömästi toivoo antavansa hyvää mieltä lahjan mukana. Miten sille voi sanoa ei? Ei aavistustakaan, mutta ainakin olen yrittänyt tosi tosi kovasti tehdä niin. Joka vuosi tilanne on kehittynyt hiukan parempaan suuntaan, mutta edelleen lahjoja tulee vaan kertakaikkiaan liikaa.

Miksi sitten en halua itselleni ja lapsilleni lahjoja?

Kyse ei oikeastaan olekaan siitä, etten haluaisin meille ollenkaan lahjoja.

Itselleni haluan yhden tai kaksi kivaa lahjaa mieheltäni. Niihin hän saa halutessaan hussata rahaa ja aikaa ihan surutta (ei paineita, kultaseni…). Hän ei ole lahjanhankkijana mikään loistava, joten voin hankkia tarvittaessa itselleni jonkin pienen ”lahjan” ja olla tilanteeseen täysin tyytyväinen niin. Aivan vilpittömästi tyytyväinen.

Muilta en lahjoja toivo, koska en aio niitä itsekään antaa ja ihan siksikin, että…en tarvitse. Minulla on jo ihan kivasti kaikenlaista. Nimenomaan kivasti. Ei oikeastaan liikaa eikä liian vähän varsinkaan. Viime vuosina en ole pahemmin saanutkaan ja olen ollut siitä todella kiitollinen.

Lapset sen sijaan, huh! Heillä on todella paljon kaikenlaista, kaikilla neljällä. Lapset eivät tänä jouluna ole meillä ja he viettävät runsaslahjaisia joulujaan (joihin emme voi vaikuttaa) toisilla vanhemmillaan. Olemme päättäneet, että meillä ei nyt tänä vuonna ole lahjasessiota ollenkaan. Toivottavasti toiveemme toteutuu. He kaikki saivat viime jouluna aivan levottomat määrät molempien vanhempien luona. Aivan hienoja ja ihania juttuja toki, mutta liikaa. Hyvin paljon vähemmän riittäisi mainiosti.

Lahjaton joulu meidän luona ei totisesti johdu kiltteyden puutteesta, vaan enemmänkin tilan ja järjestyksen puutteesta sekä pyrkimyksestä kohtuuteen. Jos kiltteydellä olisi asian kanssa mitään tekemistä, meille saisi tuoda ilman muuta rekallisen!

Mitä sitten, jos ei kerran lahjoja?

Lapsemme ovat siitä kivoja, että he osaavat olla kiitollisia niistä kivoista asioista, joita saavat. He saavatkin kivoja asioita tosi paljon, mutta ne eivät yleensä tule värikkäissä paketeissa. Ihana onkin nähdä, miten tärkeä lapselle on kummitädiltä tullut postikortti tai siitä, että pääsee itse vaikka askartelemaan jotain. Ilahdun tästä kasvattajana hurjasti.

Siispä; jos joku ei toivo lahjoja, älä anna lahjoja! Ihan oikeasti vaan jätät hankkimatta mitään!

Jos haluat ilahduttaa, voit tehdä jotain muuta kivaa läheisellesi ihan mikä vaan päivä, oli hän aikuinen tai lapsi; Lähettää postikortin tavallisena päivänä, tulla kyläilemään, antaa remonttineuvoja (vain pyydettäessä!), ottaa lapset luoksesi tekemään kanakastiketta, viedä keräysmuovit kierrätykseen tai pelata erän Skipboa.

Eri perheillä on erilaisia toiveita ja meidän perheellä suurta tyytyväisyyttä ovat tuoneet viime aikoina nämä  jutut. Paremmin kuin mikään paketti.

Puheenaiheet Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat Vastuullisuus