Tämä postaus on tehty vähän kuin lohduttamaan eroavia vanhempia, joista voi ymmärrettävästi tuntua, että kaikki on väärin, raskasta eikä mistään tule ikinä mitään.

Voi nimittäin tulla. Toimivaa ydinperhettä ei voita mikään, ainakin omassa mielessäni näen sen ideaalina vaihtoehtona kaiken yllä. Meille joille se ei ole syystä tai toisesta mahdollista, on onneksi olemassa myös muita hyviä vaihtoehtoja, joista toimiva uusperhe on yksi.

Eronneet vanhemmat eivät ole lasten osalta hyvä ratkaisu jatkuvien kodinvaihtojen takia, mutta jonkinlainen kompensaatio tulee siinä,että he ovat kotiintullessaan aina huomattuja ja odotettuja (ainakin meillä). Olemme tietyllä tavalla valmistautuneita heidän tuloonsa, vaikka emme tosiaankaan haikaile perään silloin kun olemme kahden. Tuntuu, että jaksamme aika hyvin panostaa heihin ja perhe-elämään yleisesti. Ainakin nyt tällä hetkellä, kun meillä ei ole mitään normaalista poikkeavia stressinaiheita päällä (tarkistetaan tämä näkemys sitten uudelleen, kun alkaa taas rytistä jollain osa-alueella).

Kaikki lapsemme elävät nykyisten sopimusten mukaan meillä melkein kaikki arkipäivät ja arkeen kuuluuvat tietysti arjen hommat ja menot. Ei ole mitään ikuisen sunnuntain asetelmaa, jossa lasten tulo on aina juhlaa. Nyt on pikemminkin ainainen keskiviikko. Toisissa kodeissaan heillä on sitten ihan toisenlaista eli aika viikonloppupainotteista.

Olen tähän listannut meidän uusperhesyklin eri vaiheet

1.Aikuisten yhteinen aika. Tämän arvoa ei voi kyllin ylistää.

Lapsettoman viikonlopun aikana teemme usein jonkin verran töitä, mutta silti aikaa jää paljon muuhunkin. Pääsemme helposti hyvään yhteisymmärrykseen lapsettomien viikonloppujen ajankäytöstä. Teoriassa aikaa voisi viettää myös erillään, mutta viihdymme vähän liiankin hyvin yhdessä, joten se on harvinaisempaa. On aivan mahtavaa olla kumppanin kanssa hyvällä omallatunnolla ihan kahdestaan ja vieläpä aivan säännöllisesti. Päätön määrä sipseja, seksiä, kellarinsiivousta tai mitä nyt mieli halajaa. Monesti nämä kaikki ehditään hyvin ja mielellämme tapaamme myös kavereita tai reissaamme.

Osa lapsettomasta ajasta käytetään välillä tulevien perheviikkojen suunnitteluun ja kohtuuttomien pyykkivuorten pesuun ja viikkaukseen. Joskus taas tietoisesti jätämme kaikki perhevelvollisuudet ja leikimme, ettei meillä ole lapsia.

2. Lapset palaavat kotiin ja  koti rysähtää elämää täyteen. Meillä tämä tapahtuu usein maanantaisin 16:30. Lapset ovat täynnä tohinaa tavatessaan taas kaikki toisensa ja laittavat heti alkuun sen seitsemänsataa projektia. Se on meille aina shokki hiljaisuuden ja harmonian jälkeen. Koti täyttyy repuista, tumpuista, askarteluista, pehmoleluista ja koulukirjoista. Ja ennen kaikkea melusta. Vaihdamme kauhunsekaisia katseita ja myhäilemme, että meillä on tällainen perhe.

3. Perhe-elämä tasoittuu. Suurin osa elämästä on tätä. Perhe-elämämme on aika idyllistä. Lapset tekevät kivoja juttuja keskenään ja aikuiset huolehtivat, että kaikki hoituu ajallaan ja kohtuullisessa järjestyksessä. Lapsemme ovat lähtökohtaisesti sopuisia ja helppoja, paitsi silloin kun ovat pieniä saatanoita.

Viikkorytmimme on toimiva ja aikuisten kesken yhteispeli sen osalta toimii tosi hyvin. Aikuisten aikataulut ovat tietyllä lailla aika tiukkoja. Lapset eivät sitä varmaan edes huomaa, koska heille pyritään jättämään maksimimäärä vapaata leikkiaikaa arjessa ja minimoimaan autossa istuminen ja kiire.

4. Kaksi lasta lähtee, kaksi jää. Jommin kummin päin. Lastenhoito on tällä meidän kombinaatiolla nykyisellään helpompaa, kun kaikki ovat paikalla. Jotenkin sääntöjen noudattaminen ja rutiinien hoitaminen menevät sujuvammin, kun ne tehdään massatuotantona. Neljän lapsen sooloilua ei jaksaisi  varmaan kukaan, joten anarkian välttämiseksi elämä on tietyllä tavalla korostetun kurinalaista kaikkien ollessa paikalla. Silloin kun osa lapsista on poissa, saavat jäljelle jäävät vähän enemmän tilaa itselleen tässä mielessä. Samalla he käyttäytyvät vähän kuin puuttuisi muutakin kuin marssijärjestys. Eivät osaa niin hyvin tarttua asioihin ja keksiä tekemisiä.

Omalla laillaan on mukava olla välillä ilman miehen lapsia vain omien kanssa. Omat lapseni ovat  heitä isompia ja omatoimisempia, joten heille voi antaa vähän erilaisia vapauksia sillloin kun muut eivät ole paikalla. Tokihan pienempää porukkaa on helpompi (ja myös halvempi) liikutella kuin isompaa.

Toisaalta on ihan jees olla hetkittäin ilman omia lapsia, kun miehen lapset ovat meillä. Oiva tilaisuus kehittää tekemistä ilman lapsia ja miestä. Joskus saan aikaiseksi näin tehdäkin, mutta usein olen ihan normaalisti kotona sulattelemassa mustikoita lapsille iltapalaksi.

____________________________________________________

Laskin näille oikein prosenttiosuudetkin nykyisten sopimusten mukaisesti. 55% ajasta meillä on koko porukka kasassa. 20% ajasta olemme miehen kanssa kahdestaan ja 25% ajasta meillä on yksi tai useampi lapsista, mutta ei kaikkia. Näin olisi tilanne, jos ei muutoksia tulisi, mutta niitähän aina tulee.

Ja kuulkaas, nyt lopuksi tulee tämän tarinan pihvi. Nämä kaikki syklin vaiheet ovat tosiaan ihan jees! Nautimme niistä kaikista (paitsi silloin kun kaikki on paskaa).

Oletko tyytyväinen omaan aikajakaumaasi? Mikä olisi paras mahdollinen jakauma juuri sinulle?