Ihan kaikkeen ei ajan kuluminen auta – mutta aika moneen asiaan kuitenkin. Sen olen taas kerran todennut ja myöntänyt, vaikka vielä puolitoista vuotta sitten olisin ollut eri mieltä. Elämä olisi suhteellisen jees, jos voisi luottaa kaikkien kanssaihmisten hallitsevan peruskäytöstavat, perushuomaavaisuuden ja perusrehellisyyden. Aika moni asia – ikäväkin – olisi siedettävä, jos olisi tullut kohdatuksi rehellisesti, […]

Kun selasin aamulla Instaa jotain hyvää kasvohierontaa etsien, huomasin taas, miten yltiökaupallinen sovellus se on. Omaa vaurautta ja arvoa esitellään joko tavaroin, palveluin tai kokemuksin. Mieluusti mahdollisimman eksklusiivisin ja harvinaisin. Sivulauseessa vielä hehkutetaan kaiken saamisen mahdollisuutta ”itseensä uskomalla” ja ”manifestoimalla”. Usein tekisi mieli kysyä, päteekö tämä myös köyhyysrajalla eläviin ihmisiin. Ovatko he vain epäonnistuneet manifestoinnissaan […]

  Olen monesti todennut olevani asioita ymmärtämätön ludiitti ja usein vielä ihan tyytyväinen siitä. Työ perusopetuksessa pitää ihan hyvin kiinni nykymenossa, mutta sielläkin monessa asiassa huomaan olevani rehellisesti kääkkä ja iloitsevani siitä. (Tosin kasikymppisen äidin ja hyvin samanikäisen sisaruksen mielestä olen kakara. Höh. Lisäksi kulttuurikaapua ei ole. Vai lasketaanko Opethin paita?) Hesarissa juttujen aiheena oli […]

Jos et ole koskaan käynyt Keravalla, mene nyt! Keravan taidemuseossa eli Sinkassa on tullut ennenkin nähtyä kiintoisia näyttelyitä, mutta nyt on meneillään jotain todella huikeaa: Das Alte Land – Ikiaikainen maa, Rosa Loyn ja Neo Rauchin yhteisnäyttely. Taiteilijapariskunnasta Rauch lienee kuuluisampi, mutta mielestäni rouva vie monessa työssä voiton, koska minua kiinnostaa juuri hänen tapansa käsitellä […]

”Millä nimellä kutsutaan naista, joka hyväksyy toisten naisten maalittamisen, avoimen misogynian ja naisten hyväksikäyttämisen?” Jokainen järjellään ajatteleva osaa kyllä vastauksen.

Ties monenneko kerran kertaan itselleni:
– En tehnyt mitään väärin.
– Edessäni on/oli varoittava esimerkki. En ryhdy samanlaiseksi.
– Vaikka maailma ei aina ole ihana, iso osa ihmisistä kuitenkin on.
– Tässä ja monessa muussakin tilanteessa olisi voinut käydä paljon pahemminkin.
– Aamukahvi maistuu hyvältä omassa nojatuolissa. 

”Sä et voi K O S K A A N  ymmärtää mua, koska sä et oo ikinä ollu kaunis.”
Nainen, jolla lienee erikoispaikka varattuna, jos Madeleine Albrightilta kysytään.

Kuluuhan se kesä näinkin. Voimia keräillessä (koulupainajaisten loppumiseen ja unien paluuseen menee noin kuukausi). Pohtiessa elämää. Arvioidessa tulevaa. Säästösuunnitellessa anyway.

”Koska naisen euro ei ole euroa nähnytkään, eiköhän olisi JOKANAISENOIKEUS saada sitä liksaa sitten lisätyöllä.” 

Yritän vakuuttaa itselleni, etten tekisi käytökseltään itsekkäällä, selkärangattomalla, epävakaalla, sivistymättömällä ja epärehellisellä miehellä mitään.